perjantai 23. maaliskuuta 2012

Perjantaina 23. maaliskuuta 2012

Maalauksen harrastajat ovat aina näyttäneet silmissäni erityisen sivistyneiltä jotenkin siten kuin koulun ihanne on. Objektiivinen ajattelu kuvaa maiseman rakenteet, ei muuta. Maalauksen harrastaja on siis automaattisesti tehnyt kaiken ajattelun kannalta tarvittavan. Lisäksi hän havaitsee tunnelmasävyt, ne antavat hänelle filosofisen näkökulman ilmiöihin ja niiden rooliin maailmassa. Kaiken tämän hän höystää elämänviisaudella. Voiko koulusivistys enää enempää pyytää?

torstai 15. maaliskuuta 2012

Torstai 15. maaliskuuta 2012

Olen öljyvärimaalauskurssilla mutten tiedä, onko se maalaustaidolle hyödyksi vai vain haitaksi. Maalattua tulee lähinnä uain kerran viikossa, vaikka mieluummin maalaisin päivittäin. Tyylikin kärsii, muuttuu koulumaisenaksi ja hengettömämmäksi, mutta sosiaaliselta kannalta on hyvä nähdä muitakin maalaamisesta harrastuneita. Toisaalta voi jotakin oppiakin: viimeksi olin jotenkin jumiutuneella mielellä ja maalasin vain, oppien jotakin sellaisesta avautumisesta ja vapautuneisuudesta, joka tekee kauniimman siveltimenjäljen. Opettajan ohjeet sen sijaan haittaavat vain: miksi esim. maalata tausta ensin, jos ensinnä maalattu näyttää määräävän työn hengen? Luonnostani aloittaisin silmistä ja kohteen ilmapiirin kiehtovuudesta, jolloin koko työ saisi eloisuutta niistä.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Torstaina 1. maaliskuuta 2012

Tähän asti olen maalannut pikkukuvia ilman taustaa tai sitten vain epäonnistuneen yksivärisen taustan. Katselin Edefeltin maalauskirjasta apua tähänkin: teemalla on oma mielentilansa, mutta taustan aiheilla kullakin oma tunnelmansa. Aiheena on "Tämä kiehtoo." ja taustana on "Näin se luo kauniin tunnelman elämääni laajemmalti."
Tänään otin taustan erityisesti tavoitteekseni ja se onnistui öljyväreillä ihan ok, mutta itse kohde jäi vähälle huomiolle. Siveltimenjälki oli kai ensi kertaa ihan kivan näköistä paikoitellen, kai siksi, että maalia oli enemmän ja sivellin jäykkä synteettinen ja teräväkärkinen, jolloin jäljestä ei tullut mahdottoman suttuista eikä tarvinnut montaa siveltimenvetoa kuhunkin kohtaan. Mutta paljonhan jo ihan tuossa tekniikassakin on opiimista!
Ajattelua opettavia kuvia olen ajatellut maalata kunhan opin. Voisi maalata 50-70-vuotiaan hidasjärkisen miehen kantamassa halkoja ovesta sisään ja samanmoisen laiturin nokassa istuksimassa katsellen leppoisan rennosti koko maisemaa kerralla kaikkine luonnonilmiöineen hyönteisistä kaloihin ja kaisloihin. Kahtena erillisenä kuvana tuo ei varmaakaan toimisi, sillä luontokuva yksinään olisi vain kaunis eikä ohje ja oivallus. Halonkantajan pitäisi olla suuri tummahkon harmaa kuva, joka on piirretty vain sillä tarkkuudella kuin halonkantaja tilanteen piirteet erottaa: tähän hän pystyy muttei enempään. Luontokuvan miellyttävä kesäinen jokemuksellisuus on ajattelun rakennekatseen ohje - kesäkuva voisi vaikka lämpöisen kesäisen ilman pilvenä läikähtää halko-ovikuvan yli kuin ajatus rantaympäristöstä lähistöllä ja kesäajasta. Kuvia ei saa erottaa rajaviivalla, sillä reunojen, ruutujen, suorien viivojen ja ajatuksennäköisyyden tekeminen sekä muodollisuus ja näytteleminen ovat pahoja ajatusvirheitä.
Olen kirjoitellut ajatelmia ja erilaisia ohjeita, mutta kommunikaatiotaitoni ovat loppuneet kesken. Kuvan keinoin voisi kommunikoida mm. tekemisentapoja ja näkökulmia sekä elämänfilosofiaa. Sitä varten tarvitsen vahvan eläväisen mielikuvan siitä mielentilasta tms., jonka haluan kommunikoida, kykyä kuvata mielentilan synnyttämiä vaikutelmia ja mallista maalaamisen taitoa. Ym. ym.