Perjantaina 27. huhtikuuta 2012

Yleensä saan mittasuhteet oikein maalatessani. Ei jää kaihertamaan, että tuo on liian pitkä tai tuo liian lyhyt. Mittasuhteet menevät monella pieleen kai siksi, että piirtävät ensin yhtä ja sitten tuumivat, että ai tämä jatkuukin tuonne. Jos piirros koostuu erillisistä osista, ne jäävät helposti yhteismitattomiksi ja siis eri kokoon piirretyiksi. Mutta mittasuhteet saa oikein, jos maalaa kaikki jo alun perio koko ajan kokonaisuuden osina. En siis maalaa päätä jne. erillisinä kokonaisuuksina vaan kokonaisuuden alueina. Tässä kuten muussakin teknisessä taidossa on aloittaa mielikuva oppaanaan, harjoitella sitten taito niin, että sen osaa kyllä, ja lopuksi etsiä luonnollisesta kokemuspiiristään näkökulma, jossa on tuo taitokin ok niin, että voi teknisyyksittä luonnollisen kokemuksen uskollisesti kuvaten maalata jotakin kaunista, syvällistä, koskettavaa.

Lauantaina 14. huhtikuuta 2012

Koetin piirtää pään sanomalehtikuvasta, mutta en onnistunut. Vuosi sitten piirsin onnistuneen pään aikakausilehtikuvasta, mutta kun jäin sulattelemaan sitä, jotta oppisin, niin jotenkin vain sitten kasvojen piirtäminen jäi. Nyt palasin katselemaan vanhaa kuvaani ja kirjasta ohjeita myös. Iso hahmo on tärkein ja sen on oltava kolmulotteinen ja elämänmakuinen - ei siis piirretä kuvaa vaan ajatellaan elämää kokemuksellisesti kiehtovana ja annetaan selkeimpien hahmojen piityä kuvioina paperille. Ei piirretä yksityiskohtaiset muodot kerrallaan kuin mosaiikkia vaan ensin päähahmot kuten silmät ja otsan ja sivun muodostama alue, mutta yritetään saada tunnelmat, elämän maku ja rajat tarkkaan oikein elämän tunnelman osalta. Rakenteisuutta saa useammilla värikerroksilla ja piirrosteknisellä taidolla - kuin olsi valtavan paljon suuremmasta yksityiskohtia täynnä olevasta kuvasta kysymys. Joka yksityiskohdan kohdalla mietitään kokonasiiden ilmettä eikä niinkään yksityiskohdan reunojen muotoa. Keskittyminen, asiasta kiehtoutuminen on olennaista - tsempitön suttujälki on tuhoon tuomittu, kun näin tarkasta työstä on kysymys. No jaa, pitää miettiä vielä ja yrittää uudelleen. Olennaista kai on hahmottaa kasvojen osat elämän osina eikä kuvan!

Perjantaina 13. huhtikuuta 2012

En ole pitkään aikaan maalannut paljoakaan, paitsi käynyt öljyvärimaalauskurssilla. Tänään otin vesivärit ja koetin maalata villakoirani Banjon, mutta se vaihtoi asentoa jatkuvasti, joten päädyin tekemään luonnoksia katsomalla kerran ja maalaamalla sitten koko koiran hahmon. Jotenkin sain niin maalaamisesta paremmin langan päästä kiinni, tuli ilmeikkäämpiä kuvia, vikkelä tahti tuntui sopivan minulle.

(Yhdessä kuvassa koira tosiaan kyräili häntä maassa.)