maanantai 21. tammikuuta 2013

Maanantaina 21. tammikuuta 2013

Tartuin siveltimeen ohimennen hetken ailahduksesta ja jälki ei ollut minkään näköistä. Näyttäisi olevan kokonaan tsempistä kiinni, millaista jälkeä syntyy, sekä tunnelman osalta että piirrosjäljen laadun ja mittasuhteiden. Myös liika sosiaalisuus haittaa, kun tulee koulumainen laatikkomainen raapustus tyylivaikutteena kuin tietynlaisten viivojen piirtäminen olisi ideana, vaikka maalaamisen tenhoavuus on katsomishetken tunnelmasta kiinni ja siitä, miten vahvasti mielikuvaansa eikä piirrostaitoaan myöten maalaa. Ja se piirrostaito taas on kiinni mielessä pidetyistä aistituista hahmoista, joissa on kaikki elämän tunnelma ja monimutkaisuus mukana, ja sitten vain piirretään jotakin samantunnelmaista summa mutikassa, esim. ei mitata kuvan osien pituuksia vaan piirretään tunnelman perusteella jotakin vain niin, että tunnelma tulee oikein ja rakenteet oikeantunnelmaisia eli siis mielessä pidettävä tunnelma ja aistihavainto vahvoina ja maalattava ne oppainaan eikä muotokielen avulla.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

tiistai 15. tammikuuta 2013

Tiistaina 15.1.2013

Eilen, kun tartuin siimeen, oli oloni epävarma, kun en ollut maalannut viime aikoina, vaikka olin kyllä miettinyt maalaamista ja mielikuvaharjoitusten tasolla kokeillut maalata sitä sun tätä. Kokeilin maalata tunnelmallisesti myös ne kohdat, jotka aiemmin olisin useimmiten vain värittänyt, ja se tuntui tekevän tyylille kovin hyvää, mutta paljon kiinnostusta se vaatii, mutta niihän olenkin maalausharrastunut!
(Kuvassa lumisten vanhojen mäntyjen tunnelmaa, jota olin yrittänyt opetella viikon tai pari.)

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Keskiviikkona 9. tammikuuta 2013

Maalaamaan oppimiben näyttää olevan kiinni kahdesta tekijästä: 1) maailman ilmiöiden katselemisen kiehtovuudesta ja 2) siitä, ettei maalaa urautuneesti vanhojen taitojen varassa vaan on herkkä hetken vaikutelmille ja maalaa niiden varassa. Maalattavan aiheen, maiseman, tunnevireen jne. kokonaishahmo on myös hyvä pitää mielessä maalatessa, niin eivät mittasuhteet mene vinksalleen.   Kuuntelen Radio Suomen luontomaalausiltaa. Siinä pohdittiin liikkuvan linnun maalaamista. Tuli mieleeni, että jos uppoaa kokemukseen ja sen tenhoavuuteen niin, että kokemus painuu vahvana mieleen juuri vaikuttavimmilta osin, niin tuon vaikuttavan kauniin näkymän voi siihen keskittymällä pitää mielessään muutaman minuutin ja maalata, jos ei sinä aikana niin katsele muuta, etenkään arkisen lättänästi. Harjoittelemalla voi tässä kehittyä taitavammaksi.