sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Sunnuntaina 7. heinäkuuta 2013

En usko taidenäyttelyssä kävijöiden haluavan nähdä niinkään sarjaa töitä samasta aiheesta kuin töitä, joita voi katsoa aika lailla samasta vinkkelistä saman estetiikan silmin kuin löytöretki lähiseudun kaupunkiluontoon tms. missä voi löytää kaikenlaista mutta on kokoava teema, joka tekee suhtautumisen helpoksi. Jos yrittää tehdä sarjan samntyyppisiä töitä, karsii helposti ideat pois ja se on pidemmän päälle huono painotus muistista toistaa.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Keskiviikkona 3. heinäkuuta 2013

Maalaaminen tuntuu juuttuvan paikoilleen päiviksi, niin, etten saa maalattua, vaikka haluaisin. Se tuntuu liittyvän siihen, kun saan uutta itseluottamusta ja luokittelen itseni kuvataiteilijoiden kanssa vähän niinkuin samaan, niin sitten nuo vaikutteena tukevat kuvataiteilijoiden työtavat, asenteet elämänrytmi jne. jumiuttavat paikoilleen kuin eivät olisi ruotsinkielistä työorientoitunutta miestä viisaampia. Jos työ on jumiutunut paikoilleen, on tehtävä muuta, sillä niin saa uutta puhtia, uutta näkökulmaa ja oikoo jumiutuneita jäseniään ja tkemisentapojaan. Se, ettei ole saanut mitään tehdyksi, on virhemerkki ja silloin on kokeiltava jotakin uutta, lähestyttävä asioita uutta kautta uusin silmin ja uusin taidoin. Kuitenkin kuvataiteilijat vaikuttavat kovin rauhallisilta kuin voisivat viikkojakin elellä samaan tapaan, ihmekös tuo, jos syntyy kausia, joista ei kukaan ota selvää, että miksi oikeastaan juuri niin.
Muiden onnistuneet maalaukset ovat hyviä malleja onnistuvista tekemisentavoista. On katsottava henkeä ja etsittävä sitä omasta elämästä ja kokemuspiiristä. On kiinnitettävä huomiota eläväisyyteen ja lähdettävä matkimaan elämän meininkiä, joka sen toi. On kiinnitettävä huomiota kokemukselliseen rikkauteen ja sen kauneuteen ja vaalittava sitä tuovia tekemisiä ja meininkejä omassa elämässään. On kiinnitettävä huomiota rakenteiden monimutkaisuuteen, elämänmakuisuuteen ja henkeen ja kaqtsottava siveltimenkäyttötekniikasta, millä asenteella työ on tehty: mistä piirteistä se on saanut eläväisen hankensä ja taito näppäryytensä. On kiinnitettävä huomiota iheen valintaan, sen elämääkoskettavuuteen ja etsittävä omasta itsestä puolia, jotka koskettavat niin vahvan vaikuttavasti ja tuntuvat merkityksellisiltä niin omassa elämässä kuin maailmassakin. Jne. jne.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Maanantaina 1. heinäkuuta 2013

Näin puusta katsoen sopiva tapa maalata olisi kuin sellaisen, joka jostakin puuhasta puheen ollen sanoo: "Odotapas hetki. Mäpä teen sulle sellasen!" ja ryhtyy heti tuumasta toimeen. Silloin on kokonaisuus mielessä selvänä ja sillä on oma henkensä ja ilmeensä. Osiin kuluu aikaa sen, mitä kuhunkin osaseen nyt sattuu kulumaan ja omat taidot ovat täydesti käytössä, toimissa hyvä henki ja mielikuvitus lisäilee milloin mitäkin tarpeellista ja lopputuloksen kannalta edullista osaten yhdistää ne toimivaksi kokonaisuudeksi ja selitellä miten kukin osanen, tyyli, lisäys, kiekura, henki, idea jne. hyvin sopii kokonaisuuteen - ja tämähän olikin minun näkemykseni (muka), eiks je? Tulee ihan hieno, täydellä kapasiteetilla tehty, henki on koko ajan tuoreena mielessä ja johtotähtenä tekemisessä ja kaikkia omia hienouksia tulee lisäiltyä sen, mikä sopii, tekemisten rytmi on luonnostaan syntyvää ja etukäteissuunnittelu aikamoisen vähäistä mutta sen korvaa hyvä henki, joka tekee niin osista kuin kokonaisuudestakin hyvälaatuisia.