lauantai 23. marraskuuta 2013

Lauantaina 23. 11. 2013 - tarkka siveltimenjälki

Yleensä pitää katsoa kymmenen kertaa tarkemmin kuin mitä maalaa ja olla kiinnostrunut aiheesta, niin tulee parempi henki ja enemmän ideaa siveltimenjälkeen.
Kun nyt olin 1 1/2 kk maalaamatta, oli uudelleen aloittaessani siveltimenjälki kovin kömpelöä. Siihen näyttäisi auttavan, kun katsoo jonkun vesivärimaalauksen oppikirjan kuvia tai jotakin tarkkaan taiten maalattua kuuluisaa maalausta vaikkapa jostakin kirjasta ja yrittää oppia jotakin sensuuntaista.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Perjantaina 22. marraskuuta 2013 - piirrosjälki ja yleisvaikutelma

Ilmeisesti kuvan ilmeeksi tulee se, mitä kaikkea piirtäessä on mielessä. Jos aiemmin ajattelin vain, että kunpa osaisin piirtää hyvin, niin jäljestä tuli koululaismaista raapustamista. Jos taas keskityn piirtämään muodot oikein, niin tulee jälkeä kuin olisi menty yksittäisen viivan muodostamaa polkua pitkin ja mittasuhteet jääneet vähän hämäriksi, että jos piirrän tämän kaaren nyt ja sitten siihen viereen tuollaisen, niin kokonaiskuvahan siitä puuttuu. Jos nyt sitten olen oppinut miettimään kokonaiskuvaa, kun piirrän vaikkapa koiraani, niin saan koiran näköisen mutta lättänän. Jos taas siltä pohjalta olen opetellut kiinnittämään luonteeseen ja tunnelmaan huomiota, niin olen saanut oikean ilmeen silmille, mutta kokonaisuus on jäänyt kuvamaiseksi lättänäksi.
Jos sitten olen opetellut uppoamaan tunnelmaan, niin olen huomannut, että sen tuokion, jonka kuluessa maalaan, mielen keskittymisen kohde jää kuvassa kiinnostavaksi: tämän blogin toiseksi viimeisimmässä kuvassa se, että on jotakin tunnelmaa, näkemystä ja jotenkin ajatusten vinkkelistä, kun taas sitten maalaamassani marraskuisessa koivussa, että tuossahan on marraskuuntunnelmainen puu, ja nyt tuossa hevoskuvassa, että hevonen on tämänluonteinen, tällainen sosiaalinen kontakti. Ätsh, ei sitä noista kuvista huomaa, kun en osaa kuvata kunnolla, mihin kaikkeen keskityin ja miten, mutta kun katsoo noita kuvia, niin joissakin puolissa on henkeä ja toisissa ei: tuo henki on ollut mielessä hetken päämielensisältönä ja ne taas, mitkä eivät ole kunnollisia tai ovat jotenkin mitäänsanomattomia, ovat sellaisia, joita en ole osannut miettiä tai jotka ovat epähuomiossa jääneet pois.

Tarttiskohan tuohon hevosenkuvaan lisätä värillinen tausta, jotta näkyisi, mistä näkökulmasta ja kuinka laajalla kuvalla olen sitä maalatessani miettinyt katseltavan? Eli lähes koko kuvan laajuisesti, ajattelin, mutta kaipa nuo pitäis oppia lisäämään maalauksiin, kenties juuri päivän tai pari jälkikäteen.

perjantai 15. marraskuuta 2013

15. marraskuuta 2013

Katselin Grayn luovan piirtämisen oppikirjaa ja siinä mm. sanottiin, että kasvokuva suoraan edestä on passikuvamainen eikä oikein edustava. Kaipa se tuo järkevän keskustelun näkökulman, jossa ei näy luonteen tunnemallisempi puoli ja tunteenomainen näkemys elämästä. Nuorten aikuisten elämän kuvioita usein koulujärki dominoi, mutta ajan myötä kasvetaan omiin tunteisiin päin, opitaan löytämään tilaa omien toiveiden mukaiselle elämälle. Siksi muotokuva, jossa tunteenomainen näkemys korostuu, voi olla näyttämässä tietä tulevaisuuteen.

Oli tässä muutto muutama viikko sitten ja on maalaaminen ollut jumissa sen jälkeen. Katselin ohimennen maalaamisaiheisia blogeja ja vaikka on osin tosi hienoja kuvia, niin ei näy kovin montaa kuvaa kerralla syntyvän. Yhdestä teemasta ei voi hypätä toiseen, mutta jos käy kävelyllä ihailemassa luontoa tai mitä kiinnostavaa ja tunnelmallista katsottavaa onkaan, niin jos maalaa samassa järjestyksessä kuin mitä kuvat otti muutamia kuvia joukosta, niin yhdestä kuvasta on luontevaa siirtyä seuraavaan, vaikka aihe olisi erilainen, katsomistapa ikään kuin kehittyy luonnostaa samoja teitä kuin mitä aiemmin päivällä tai lähipäivinä kuvat ottaessa. Kun maalaa pian, niin tunnelma on vielä pitkälti sama ja eläväisenä muistissa.

Lainaus blogistani http://pikakoulu.blogspot.fi
"Hahmotustavoista
Tämä on olennaista mutta vaatii taitoa ja kokemusta sekä elämänviisautta.

"Hei Olen Helsingistä kotoisin ja olen nyt asunut muutaman vuoden Savonlinnassa, jonka valtteina ovat mm. oopperajuhlat, Retretti, luonto ja taidekäsityöt sekä lähistöllä sijaitseva ortodoksinen Valamon luostari. Sen, mitä olen näistä ja ajattelun taidosta oppinut, opettaa, että niin ajattelussa kuin käsitöissä, elämänviisaudessa, ongelmanratkaisussa kuin muussakin on paljon väliä, minkälaisista klimpeistä ajattelu ja muu tekeminen koostuu. Jos hahmotamme jotakin ja sitten hukkaamme idean, päädymme huonompaan lopputulokseen, mutta jos pidämme mukana kaikki onnistuneet havainnot, myös, tunteet ja vaikutelmat, niin päädymme parhaimpaan taitotasollamme mahdolliseen lopputulokseen. Jos teen jotakin onnistunutta, siitä helposti tulee malli tuleville tekemisilleni, vaikken olisi sitä sillä mielellä malliksi kelpaavasti tehnyt. Siksi on hyvä tehdä koko ajan hyvällä tekemisentavalla, sellaisella, joka sopii muihinkin tekemisiin ja on siis mm. elämänviisas ja tunteva. Tästä syystä ajattelussa ja tekemisessä käytettävien kimpaleiden tulisi olla eheitä kokonaisuuksia, koko viisaudellani ja koko elämänviisaudellani valittuja malliksi kelpaavia vaikka mihin ja sellaisia, että niissä on käytetty hyvää tekemisentapaa, joka näkyy tekemisen jäljessä. Tällä tavoin vanhuksen elämänviisaus ja taide sekä luontokohteiden tunteita koskettava kiehtova ulkonäkö ovat malliesimerkkejä hyvistä tekemisentavoista ja hyvistä valinnoista."

Tähän tapaan myös kädentaidot, hyvän ruuan tuoma hyvä mieli ja lomailu auttavat tavoittamaan parempaa laatua. Tunneviisaus on tärkeää. Samoin kokonaiskuvasta aloittaminen, joka setvii suureen maailmaan ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät ongelmat törmäyksittä helposti.
 Elämänviisautta oppii terveista luonnollisista elämäntavaoista, etenkin luonnosta, urheilusta (Tee haku: "liikkumistapaohje"!) ja tunteidenmukaisuudesta sekä elämänviisautta opettavia kirjoja lukemalla ja sulattelemalla, esim. mietelmä vuoden joka päivälle tms, mutten nyt sitten tiedä, montako kymmentä vuotta nuo lukijaltaan ikää ja kokemusta vaativat. Tämä blogimerkintä ylipäätään liittyy juuri kokemuksen ja taidoissa harjaantumisen myötä kasvavaan näkemykseen ja on siksi koululaisille tulevaisuuden kehittymissuunta eikä kokonaisuudessaan jo koulussa opisttava juttu, luulen."

Miten saa tunnelmallisen valokuvan tai maalauksen
Tarvitaan kiehtova kohde, hyvä katsomisen tapa ja sopiva rajaus sekä elämänviisas kertomisentapa.
Jos pysähdyt pitkäksi aikaa, kokemuksesi yleensä laimenee ja arkipäiväistyy eikä se ole samalla tavalla kimmokkeena kaikkeen uuteen hienoon. Anna siis katseesi kierrellä, kuljeskele ja napaa otos aina, kun tunnelma on kiehtova tai näkymä erityisen kaunis.
Katsomisentapa on vähän sama juttu kuin jos menet jututtamaan jotain porukkaa, joka on puuhaamassa jotakin yhdessä, ja siinä, kun he alkavat kertoa jutustaan, alat saada siitä kuvan, niin on katsomistavan virittäytyminen jollekin heidän aaltopituutensa tapaiselle ja heidän tekemistensä henkeen, kun et sitä vbielä tarkkaan tiedä, mutta jotenkin juuri kuulit. Vastaavasti, jos menet tilkkutyökurssille tekemään tilkkukassia, niin tunnin alkaessa levitellään kankaat ja työt, työvälineet, jutellaan soristen ja ryhdytään puuhailemaan jotakin. Se on kuin sukellus omaan maailmaansa kiehtovuuksineen ja mukavine oloineen. Tai jos on kiva pikkupakkanen ja lähdetään hiihtämään jonnekin luonnonhelmaan, missä on liikunnasta pitäviä ihmisiä ja luonnon lumista kauneutta, niin virittäydytään omaan maailmaansa. Siten eri tekemiset, niiden lahgjakkuudet ja sujuminen ovat virittäytymiskysymyksiä ja onnistuneen vireen tunnistaa tenhoavuudesta, työn sujuvuudesta ja hyvästä olosta sekä siitä, että saadaan jotakin elämänviisasta aikaan. Näkymän ja näkökulman tenhoavuus on tuollaisesta virittäytymisestä kiinni: tunnelma, tunne, upeus, kauneus, tenhoavuus, kauniit värit, aiheen hienous, syvällinen elämänviisaus, mieliteot, tekemisten taito. Jos kuvan näkökulman ja rajauksen valitsee siten kuin näkymän tenhoavuutta korostaa, kuvasta tulee hieno.

Jos maalaa valokuvan pohjalta, niin kuvasta tulee helposti valokuvatunnelmainen, jos sen vain jäljentää kuvasta. Tunteet, vaikutelmat ja tunnelmat korostavat asioita eri tavoin ja antavat niille eri mittasuhteet ja värien tunnelman kuin kamera. Tee siis perspektiivi mittasuhteineen tunteen perusteella oikein, tunnelmalliseksi eikä valokuvamaiseksi, ja rajaa varjot yms. pitkälti tunteen (eikä tarkan kameramaisen kuvaavuuden) perusteella oikein.

Sain tartuttua siveltimeenkin, mutta jotenkin kömpelöä, kun en ole aikoihin maalannut melkein mitään, ihan kuin en osaisi keskittyä kunnolla.
Ihmettelin, kun en meinannut saada väriä vesivärinapeista, olivat kuivuneet, kun en ollut puoleentoista kuukauteen maalannut lähes ollenkaan.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Maanantaina 4. marraskuuta 2013

Mietin vaatteita ja piirsin malliksi kuvan miehestä nojatuolissa lehtikuvan perusteella. Miehen kuva ei onnistunut, oli jotenkin vaisu ja tökerön mitäänsanomattoman näköinen, kun taas nojatuoli onnistui ja siitä tuli ihan kivan näköinen. Selvästi vapaamuotoisuus auttaa maalaamistani. Voi napoata hyvän idean ja tehdä vaiheet hyvällä tavalla tarvitsematta kopioida orjallisen tarkkaan oikeaa muotoa ja sisältöä. Saa katsoja mallia hyvistä tekemisentavoista. Jos piirtää tarkkaan, piirtää helpoisti koulumaisesti ja idea katoaa kuin Rikkinäinen puhelin - leikissä, jossa jokainen kuiskaa lähes kuulumattomasti viereisen korvaan, mitä on edelliseltä kuullut, ja tokihans iinä alkuperäinen viesti katoaa. Tarttee olla omaa ideaa, oma näkemys, jonka mukaan piirtää, niin on jokin viesti kumminkin - niin kuin nyt siinä rikkinäinen puhelin -leikissäkin usein on omia ideoita siitä, mikä viesti olisi voinut olla. Mutta siis pääasia, että telkee jotakin tekemisen arvoista ja jatkossa malliksi kelpaavaa, eikä teknistä piirustusta millintarkasti kuin ei taiteesta olisi kyse ollenkaan vaan jostakin, missä ei ole viestiä vaan vain tietoa. Tarttis pää ja kroppa piirtään niin, että ajattelee ihmisen elämää, sen arvokkaita ja hienoja asioita ja elämänviisautta, eikä että kolmiomainen nenä ja kaareva päälaki.