perjantai 31. tammikuuta 2014

Perjantaina 31.1.2014 - Piirustuksenopetuksesta & Miten maalata mielikuvansa täyttä tasoa pitkin

Nain tanaan ohikulkiessani kaupungilla romaanin, joka naytti silta, etta maalaa. Kun jain tuota jalkikateen sulattelemaan, sain sen vaikutelman, etta han oppisi maalaamista juuri sita kautta kuin piirustusta Suomessa opetetaan eli piirtamalla aariviivat ja yrittamalla saada muodon oi8kein. Mutta tahan asti ei ole yksikaan suomalainen ollut sellainen, joka sita kautta oppisi vaan on piirustuksen ja maalaamisen oppiminen mennyt kamalan hankalaksi - siki kai, kun opetus on sovitettu romaaneille eika suomenkielisille suomalaisille. Tuossa on se ero kulttuurien valilla, etta lahtokohta, se perspektiivi, jota yhteison kommunikaatiossa ja virallisessa ajattelussa yleensa kaytetaan, on kai romaanilla taidemainen kokemuksellinen ja suomalaisilla jarkimainen: viivat, rakenteet, tekstuurit, aiheet yms. valokuvamainen tai piirrosmainen. Romaanilta siis puuttuu valokuva ja piirros ja niita piirustuksenopetus opettaa. Suomalaisen piirrostaidosta taas puuttuu tunnelmavaikutelmien mukaan piirtaminen seka se, etta piirrettavan aiheen lisaksi hetken tekeminen, yrittaminen, tunnelma, koko mielensisalto vaikuttaa tyyliin ja silloin ei tarkan piirtaminen tuo parasta tulosta vaan elava mielikuva on tarkea. Itse olen yrittanyt opettaa maalaamista suomalaisille taman blogin kohdassa http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2013/05/koiran-valokuvaus-ja-maalausohje.html
Jos tuota nyt miettii, etta miten pitaisi piirustausta ja maalaamista opettaa, jos itse on maalaustaityoinen tavallinen suomalainen, niin pitaisi miettia, mista kohdista ratkesi maalaustaito, missa oivalluksissa tai tekemisten, tekemisentavan ja tavoitteiden muutoksissa syntyivat suuret parannukset maalaustaitoon. Omasta mielestani taiteen oppikirjojen lukutapaapitaisi opettaa esim. siten kuin olen tassa blogissani aika askettai kahdesti neuvonut.
* * *
Omasta maalausharrastuksestani jatkaisin:
Usein tulee kuvasta paljon huonommin maalattu kuin mihin tahtasin maalaamaan ryhtyessani. Olen laatinut monta ohjetta. Mita jos laatisin itselleni ohjeen siita, miten maalata mielikuvansa taytta tasoa pitkin mallista tai valokuvasta maalatessa siis, kunniin vain maalaan. Ensin tarttisi pohtia sita, mika kohottaa tasoa ja mitka jumiin jattavat tekijat taas pitaisi karsia pois.
Varien intensiteetilla on valia, samoin niiden savyilla ja rinnastumilla. Tarttisi ennen maalaamaan ryhtymista pysahtya kuvittelemaan mielessaan varit, joilla maalaa, ja sekoittaa niita sitten sopiva maara tai hiukan yli tuon mielikuvan mukaisesti, ottaen myos huomioon niiden rinnastumiset keskenaan. Se on minulta usein jaanyt huonosti tehdyksi.
Maalatessa ei saisi verrata jo maalattuun kuvaan vaan ideaaleihinsa, siis nakyman vaikuttavuuteen ja koskettavuuteen.
Maalatessa ei saisi samaistua maalaamiseen tai toisiin, jotka maalaavat tai piirtavat, vaan vain niihin, joihin tuollaiset nakymat kuin se edessani tekevat suuren vaikutuksen. Lopputuloksessa tuo nakyy erona vaikuttavuuden ja raapustavuuden valilla.
Vaikuttavuuden jarjestyksessa maalattuun kuvaan tuo eloisuutta tuo havainnonmukaisuus ja myohemmin maalatut kohdat pitaisi verrata tuohon kokonaisuuteen, maalata seka kuvan vaikuttavuuden etta nakyman tenhoavan kauneuden perusteella tunnelmallisina.
Jos samaistumisryhmaansa vaihtaa maalauksen edetessa, niin jaljen tyyli vaihtuu.
Kokemuksellisuus on tarkeaa, mutta se tulee siveltimeenjalkeen vahaan samaan tapaan automaattisesti mielensisallon mukaan kuin tunnetilat aanensavyyn. Tuosta jaljesta kuitenkin oppii kielta itselleen ja niin oppii myos tarkoituksellisin vedoin vahitellen tukemaan noita vaikutelmia.
Paitsi, etta katsoo vareja, tulisi kuulostella tunteitaan ja kuvitella ne edes summittain varipilvina, savyina tms. vaikutelmina, joilla on tunneviesti.
Maalatessa ei piatisi ajatella, etta maalaan - siis yritan maalata - vahan niin kuin se ja se hienon nakemani maalauksen tekija tai ammattitaidemaalari, kun useimmat heista eivat yleensa maalaa vaan vain joskus vain erityisesti keskittyessaan eika aina tule onnistunutta jalkea vaan vain suuren mielenkiinnon hetkina ja siksi paras malli eivat ole he vaan ne, jotka jakavat kiinnostuksesi maalattavaa aihetta kohtaan.
Maalata ei jarjestyksessa vaan maalauksen yhteenpunoutuvuuden tuomassa jarjestyksessa, mihin auttaa kun katsoo nakyman tenhoa ensin, kokee sen sosiaaliset suhteet, mielenkiinnon piirit ja tekemiset mielekkyyksineen ja maalaa sitten asiakokonaisuus kerrallaan, vaikka valiin jaisi tyhjaa.
Tausta on vahan toinen juttu. Se ei saa tulla yhta korostuneesti esille, mutta silla voi olla kaihoisaa tenhoa, joten se piatisi kai yleensa maalata haaleammalla ja hiukan harmaammalla varilla kuin etuala, luultavasti sumuisamminkin. Mutta siina voi olla yksittaisia mielenkiintoa herattavcia aiheita, kuin hartaita, etualan vaikuttavuutta ja aiheen tarkeytta korostavia.
Maalatessa osaa tulisi samalla olla mielikuva kokonaisuudesta, seka kokonaisuuden sivuseikkoja maalatessa myos taustasta, luulken.
Maalattava aihe kokemuksellisena kokonaisuutena, joka on hahmotettu arkisen elamanviisauden nakokulmasta, on se, minka pitaisi ohjata maalaamista, olla maalaamisen aiheena. Samalla olisi oltava tilannetaju> olen tassa&tuo on tassa tilanteessa, mita kuva kuvaa.
Koska kuva muodostaa kokonaisuuden, olisi sita jo ennen maalaamaan ryhtymista ajateltava mielessaan valmiina kuvana, jotta hahmottaa paapiiretissaan, mika esim. on kuvan keskella ja meniko kuvan rajaus oikein, joeeti jaa elottomia lahes tyhjia kohtia kuvan eloisuuden kannalta tarkeisiin kohtiin - ne kai pitaisi maalata elavammin varein ja piirtaen edes jotakin kivaa, eika niita saa jattaa viimeisiksi, jottei jalki vaikuta vasyneelta. Keskushahmo olisi kai maalattava ensiksi, vaikka idea olis reunoilla, silla katsojan silmissa kaikki vertautuu siihen.

No jaa, tuli kasa viimeaikaisia juttuja eika mitaan ohjetta, jolla paasisi pitkalle. Aloittelijaa - vai itseani - ehka neuvoisin maalaamaan tunnelmatajun perusteella mielenkiinnonkohteet oikein ja sitten kokonaiskuvaa aiheesta, etenkin jo maalatusta ja nyt maalattavana olevasta, mielessaan MALLIN eika jo maalatun perusteella vaalien samaan tapaan ympariston paapiirteet kenties yksityiskohtaisestikin. Sitten pieni tauko ja mieti, millainen tausta olisi kuvassa kiva, miten se mm. varien haaleuden ja jaljen sumuisuudenosalta olisi, ja maalaa se.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Keskiviikkona 29. tammikuuta 2014

Viime aikoina en ole saanut maalatuksi. Tassa on viime viikon ainoa kuva ja tamanpaivainen suttuinen kuva.

Yritin asken kanssa lehtikuvasta maalata kaksi hevosta loimet ylla mutta alun jalkeen jalki meni suttuiseksi, mika on viime aikoina yleensakin ollut ongelmana, mutten oikein tieda syyta, kun tunteenomainen perspektiivi minulla on omassa elamankokemuksessani ihan tarkka ja olen yhta aikaa koko kapasiteetillani herkasti toimiva ja tunteiden mukaan meneva.
Aloitin oikeanpuoleisen hevosen paasta, maalasin kropan ja jalat, sitten toisen hevosen paan, kropan ja jalat seka ihmisen. Aina kun siirryin uuteen kohteeseen, jalki muuttui huolimattomammaksi - siksiko, etta vertasin omaan juuri maalaamaani kuvaan enka valokuvaan?
Onkohan tuossa se, etta yritin maalata tunteen perusteella enka kokemuksellisen mielikuvan, niin mielikuvasta sitten puuttui vaikka mita maalaamiseen tarvittavaa?
Vasemmanpuoleisella hevosella oli ruutuloimi enka viitsinyt maalata ruutuja, mutta ne vaikuttavat sen ilmeeseen. Loimen mustassa alaosassa oli edessa joitakin soljen tapaisia metallirinkuloita, mutta se kai loi suttumaisen vaikutelman, joka osaltaan pilasi loppukuvan.
Jos ja kun ihminen onkeskella kuvaa, on han tavallaan keskushenkilo, vaikka on vain tuonut hevoset kuvaan ja nauttii hevosen pususta. Hanet olisi siis pitanyt maalata ensin, kuvan tasapaino ja yleisvaikutelma vaativat sita. Ja joka kohta olisi pitanyt maalata ensi sijassa valokuvan perusteella ja vain vaikutelmaa hakien aiemmin maalattuun vertautuen.
Tossa kans onnistu aika hyvin toi vasemmanpuoleisen hevosen paa, kai siksi, etta olin tuon piirron ilmeen ja paan yleisvaikutelman vuoksi miettinyt etukateen niiden maalaamista.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Sunnuntaina 26.tammikuuta 2014 - Taulujen myymisestä

En ole tullut maalanneeksi melkein ollenkaan, mutta olen tullut miettineeksi, miksi juutuin jumiin, ja se on kai niin, ettei saman toistaminen ole hedelmallista vaan tyyli latistuu ja puhti katoaa. Sen sijaan tarttis olla uusia alkuja ja vaihtelua.
Jos nyt joskus oppisi maalaamaan oikeita tauluja, joita voisi myydakin, niin kuinkas tuossa myynnissa sitten onnistuisi? Myyda voisi kaytannossa kai vain kesa-aikaan, kun ihmiset ovat lomamatkoilla. Olisi vaja jossakin ison tien lahistolla ja tienvarsikyltteja muutama. Vajassa tarttisi olla joku myymassa, mieluummin keski/ikainen tai vanhempi nainen, joka pitaa tauluista kovin, mutta ei ole itse yhta hyva maalaamaan, jos nyt sitten ylipaartaan osaa paljoakaan maalata. Niin taulut nayttavat kiinnostavilta ja edustavilta ja ilmapiiri ja nakokulma on tauluihin sopivan kiva. Hyva olisi, jos lahistolla olisi tienvarsikahvio, huoltoaseman baari tms., josta myos opastus kyltein. Ei kai haittaisi, vaikka tau;uja olisi useammalta maalarilta, vaikka voihan olla, etta silloin jonkun taulut myyvat parhaiten. Tarttis kai taulujen ilmeen ja tunnelman perusteella luokitella ne syrjemmalle sopiviksi tai ovenvierustauluiski jne.
Myyntityylina ei olisi raha ja hieno taulu, kun se laittaa useimmat jumiin ja sopii vain kalliisiin hienostelunhaluisiin paikkoihin, vaan onpa tenhoavan nakoinen taulu, tollanen ois kiva seinalla, ja hinta sitten tenhoavuuden ja siveltimenjaljen ym. laadun mukaan myyvyyde3n kannalta sopiva.
Lamppuja varmaan tarttis olla, ehka erilaisia, joson erilaisia taulujakin.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Tiistaina 14. tammikuuta 2014

Mikseiv't kaikki halukkaat opi maalaamaan, onko vika siin', ett' yritt'v't maalata tai piirt'' kaksiulotteista kuvaa paperille, kun oikeasti pit'isi maalata kolmiulotteista hahmoa, pit'' mieless''n kolmiulotteinen tunnelmallinen hahmo ja k'si vain summittain piirt'' se paperille kuin piirt'isi kolmiulotteista, kuin syntyisi kolmiulotteinen kuva paperin tienoille eik' tasan paperin pintaan_

Olen nyt ehk' vuoden verran harjoitellut parempaa tunnelmaa vesiv'rimaalauksiini. Ensinn'kin ehe'mp'' tunnelmaa el'm''ni, jotta maalausj'lki ei olisi jotenkin jaksamaton ja ik'v'ntunnelmainen sielt' t''lt'. Ja toisekseen tunnelmien, n'kemyksen yms. pit'mist' mieless' maalaamista varten. Se, ett' nostaa kuvan mieleens' vasta juuri maalatessaan, tekee vesiv'rity;st' kuvamaisen, kun taas leppoisa tunnelma tuo aiheen enemm'n mielenkiinnonkohteeksi kokemukselliselta kannalta. Hyv' tunnelma ei kuitenkaan synny ihan vain maalaamisen yritt'misest' vaan pit'isi puuhata monenlaista tervehenkisesti, niin el'm'n parempi meininki parantaa kuvan henke'. Koulumaisuudet, kire't ty;m'isyydet ja kaavamaisuudet h'iritsev't henke'. Olen my;s oppinut, ett' hgengen lis'ksi n'kemys, joka syntyy siit', kun ei ole koulumainen vaan el'm'nkokemuksesta kiinnostunut, on kuvan hengen kannalta kovin t'rke'. N'in maalaaminen opettaa omaa el'm'nviisauttaan> ilmi;iden havaitsemista kokonaisuuksina tunteineen, elinymp'rist;ineen, rinnastumiskohteineen ja el'm'nviisauksineen. Hengen kannalta on t'rke'', ett' havainto on tuore> kuva t'm'np'iv'inen ja juuri ensimm'isen' kiehtovana hetken' otettu, kun usein olen kuvasta maalannut.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Sunnuntaina 12. tammikuuta 2014 - Minustako taiteellinen

En ole viime aikoina maalannut, mutta olen tullut miettineeksi maalaamista, lähinnä suomalaisten maalaamisesta kiinnostuneiden maalaamaan oppimista ja taidemaalarin tms. ammattia. Maalaamisessa näkyy levan se sama kuin muussakin taiteessaja taidoissa ylipäätään, että kiinnostunutr oppii ja tekee hyvällä tyylillä, hyvällä laadulla, mutta mallit ovat niitä kyllästyneitä, jotka eivät yllä siihen laatuun, johon aloittelija tähtää, ja niin nuo ensikertalaisen tekeleet jäävät kelvottomiksi rankattuina syrjään ja aloittelija toivoo toisen kerran yrittävänsä paremmalla onnella ja etenkin paremmalla hengellä uudestaan - kun ammattikoulutuksen saaneen tai muuten työlästyneen tekemisissä vaikka näyttäisi olevan laatua, niin se on eri pohjalta kuin aloittelevan suomalaisen ja niin juuri mallista matkituista piirteistä tulee lättäniä tai suhteettomia, jotenkin koululaismaisen ruutumallisia, ideanaan vain mielikuvitusta tai muuta hengetöntä. Mutta missä aloittelijan taito menee pieleen, on kai se järjestys jossa yrittää piirtää tai maalata: pitäisi vierekkäisten sijaan maalata vaikutelmien mukaan, ei esim. koko hahmoa tarkkaan vaan siinä muodossa ja siinä järjestyksessä kuin vaikutuksen tekee ja kokonaishahmo koko ajan mielessä niin kuin maisemakatse tai laajempi kuva katsellessa.
Maalaamisen kai sanotaan usein sopivan rauhallisille luonteille, mutten oikein ymmärrä, miten, kun oman elämän henki, meininki tuo väriä ja tenhoa maalauksille ja se meinaa, etteivät rauhallisen maalaukset olisi yhtä vaikuttavia kuin vahvasti elävän. Kai se on niin, että jso joku ei pidä maalaamisesta, niin sanoo sen sopivan rauhallisille, kun itsellä mieli tekee muualle, mutta totuus kai on, että maalaaminen sopii maalaamisesta kiinnostuneille eikä erityisemmin juuri rauhallisille, joille kai kaikki lukeminen myös menisi.

Miten maalaamaan sitten oppii? Tarvitaan kiinnostus maalaamiseen, hyvä vesivärimaalauksen tai piirustuksen oppikirja tai pari, joita ylisuuresti panostaen ylihyvään laatuun pyrkien kovin hitaasti kuva kuvalta sieltä täältä lukee sekä kiehtovia aiheita kuin löytöretki lähiseudun luontoon, missä jokainen aihe on erilainen, kaunis ja kiehtova.
Lue lahjojen ja taitojen oppimisesta kaksi kirjoitusta blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi alusta. Nuo oppikirjat ja luontoaiheet opettavat maalaamaan muodot oikein. Keskittyminen tunnelman maalaamiseen ja esim. ilmeiden saamiseen tunnelmaltaan eikä välttämättä mittasuhteiltaan oikein, tuo kuviin elävbyyttä ja aidonnäköisyyttä. Maalaaminen kotona oman mielenkiinnon mukaan tuo kuviin leppoisuutta ja tunnelmallisuutta kurssilla käymisen sijaan. Treenaamisen sijasta suuri mielenkiinto maalaamista kohtaan tuo tarkkaa oikeaanosuvaa jälkeä. Kuuluisien maalauksien kuvista oppii paljon maalaamisesta. Jotakin olen myös kirjoitellut tähän blogiini tai muihin blogeihini.