perjantai 30. lokakuuta 2015

Perjantaina 30. lokakuuta 2015

Maalaaminen ei ole taaskaan sujunut, mutta piirtämisestä tunsin saavani jotenkin langanpäästä kiinni, vaikka maalaaminen sujuu paremmin. Maalaamisessakin tunnen kasvaneeni jonkin vanhan taitotason yli, jolloin aikaa pitää jakaa jotenkin toisin: enemmän aiheisiin kuin itse maalaamiseen.


* * *
Tiistaina 3. 11. 2015
Taaskaan en ole pariin päivään maalannut mitään ja se tuntuu heti kömpelyytenä aloittaessa. Koetin kokeeksi, että mitä jos maalaisin niin, että siitä oppii säveltämään tunnelmatajunsa perusteella musiikkia. Mutta ekat yritelmät jäivät kovin pieniksi kuviksi, kun Vala alias Sami käänsi päätään.
 Vaapukka katselemassa vasemmalle, osaa en ehtinyt maalata.

Vaapukka katselemassa alaspäin, nuolikohan tassuaan. Sillä on silmien alla usein tummat kaaret siinä, mihin silmä vuotaa. Tässä vain oikea silmä eli täästä katsoen vasemmalla puolella oleva.

* * *
5.11.2015 Tällä blogilla on nyt ollut 1803 katselukertaa.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Keskiviikkona 28. lokakuuta 2015 - Lasten piirtämään oppimisesta

Koetin maalata, kun eilen en ollut maalannut, ja taas törmäsin vanhoihin nuoruuteni akaisiin virheisiini piirtämisen ja maalaamisen taidossa. Nyt kuitenkin osaan jo paremmin, niin ettäe hkä osaan neuvoa, mistä maalaustaito löytyy.
Maalaaminen alkaa aiheesta, maalattava kohde, sen rooli elämässä ja maailmassa on keskiössä ja muodostaa mieleen niin vahvan kuvan, että sitä myöten on helppo maalata ja värinvalinnat yms tehdä. Siksi pitää valita kiehtova aihe, joka ei ole liian henkilökohtainen vaan pikemminkin kiva tai koskettava aihe.
Aina, jos kadottaa maalaamisesta tai piirtämisestä idean tai taidon, niin on keskeytettävä maalaaminen ja jäätävä katsomaan mallia, sitä, millainen se on elämässä, miten elää, mikä osa sillä on maailmassa, millä tavoin se on kiehtova ja elämänmakuinen, tunteita koskettava ja tunnelmallinen, kaunis. Ei katsota vain yhtä maalattavaa kohtaa vaan koko aihetta ja maalattavaa osaa vain aiheen osana ja sen osakokonaisuuksien osana niin, että samalla näkee ja tunnelmatajula tuntee, miten se on aiheen kokonaisuuden osa.
Tärkeää on, millainen malli on elämän osana. Sen lisäksi kannattaa kai miettiä mallia katsellen, miten sellainen maalataan, noin niin kuin mielikuvaharjoituksena, ja maalata vasta sitten, tuota elävää tunnelmaa tavoitellen, kokonaisuus ja sen osakokonaisuudet huomion keskiössä ja pienet kohdat vain sivumennen maalattuja mutta tunnelmaa tuomassa, kokonaisuuden hahmoa ja rakennetta tuomassa, kertomassa elämästä.

Jos haluat maalata tarkemman kuvan, maalaa ykistyiskohdat tunnelmallisesti muistaen koko ajan kokonaisuuden näyttävyyden, tunteet, tunnelman, ilmeen. Niin kuin tuossa yllä. Lue myös koiran maalausohje http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2013/05/koiran-valokuvaus-ja-maalausohje.html . Samalla ohjeella voi toki maalata muutakin, mutta luotnoaihe on mittasuhteiden hahmottamiselle hyväksi.

Kuvaan kirjautuu helposti maalaamishetken tunnelma sosiaalisine seuroineen ja päivän päätekemisineen. Siksi kovin hyväntunnelmaista ei oikein saa huonona päivänä, ellei sitten uppoudu maalaamiseen vastapainoksi. Mutta hyväntunnelmaisen kuvan saa silloin, kun nuo asiat ovat elämässä läsnä, kun aktiivisesti puuhataan niitä, esim. harrastusjutut silloin kun niitä harrastaa ja ne pyörivät paljon mielessä. Jos koulupäivä on ollut rankka, niin ateria tuo kuviin seesteisyyttä vailla sen kummempaa syvällisyyttä. Syvällisyyttä saa yrittämällä parhaansa mukaan elää hyvällä tavalla. Joskus mietelmien lukeminen (yksi tai pari kerralla.) tuo omiin ajatuksiin ja tunteisiin syvällisyyttä.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Perjantaina 23. lokakuuta 2015

En ole pariin päivään maalannut ja taas meinasi maalaaminen mennä jumiin, kadotin touchin. Niin että varmuuden vuoksi maalasin ihan vain jotakin, mutta syntyi vain yksi kuva ja ei sekään kummoinen, tai ei siis toivomaani tyyliä.
Tarttis jotenkin sitoa eri elementit yhdeksi kuvaksi. Tarttee kai katsoa muilta siinä mallia, oikeista maalauksista.

* * *
24.10.2015
Nuo olivat latautuneempi anuo tauon jälkeen maalatut kuvat. Mutten uskom eron oikeastaan olevaan siinä vaan siinä, että olin etsinyt aiheita, painottanut näkemystä ja nyt taas ihan vain jotakin maalannut, paljolti muiden ihmisten vaikutteisena. Maalaus, jos se olisi tie muille johonkin suurempaan taitoon tai parempaan elämänlaatuun, niin sen tavallaan pitäisi ollakin siltä pohjalta, miltä moni muu katselee asioita, mutta sitten nousta omien taitojen ja oman arjen meiningin voimalla johonkin, mikä olisi hieno, taitava, elämään tyytyväinen tai ainakin tie siihen suuntaan.
Tai siis muiden näkökulma tarvitsee tietää, osata ainakin osittain. Mutta sitten oman näkökulman täytyisi olla sellainen, että se kantaa, että se on jo tie sinällään, valmis arki, valmis näkemys. Usein puutteet johtuvat näkökulmasta ja niin ei voi käyttää ihan samaa näkökulmaa kuin taitamattomampi vaan jonkin painotuksen on oltava tervehenkisempi, usein monenkin niin, että syntyy toimiva elämäntapa, toimiva taitoja tuova näkökulma.

En noita puita niin osaa maalata. Onko se sama kuin tuossa edellisen blogimerkinnän vaimon tai hevosen muotokuvassa, että kun yrittää monta asiaa kerralla, niin ei tule näyttävä. Pitäisi kai maalata nopeasti hahmotettu puun hahmo ja puumaisia teemoja, puumaisia vaikutelmia, eikä tarkkaan sitä sun tätä.
Kuvan reunat on minusta kivat näin: summittain, reuna-alueen harmaaseen taittaen, jos jäävät osin kuvasta pois, ja pylristetyt nurkat, niin on kuin kuvan muodolla olisi oma muotokieli eikä laatikkomalli vaan.


Tuon idean mukaan yrittäen ainakin huoenkasvin, traakkipuun, maalaaminen onnistui paremmin.

* * *
Su 25.10.2015
Minulla on hieno puinen (jollei sitten ole veistetyn jäljitelmä, muottiin tehty) hevosen rintakuva, jonka olen Savonlinnan torilta ostanut, ja sitä olen katsellut ja ihmetellyt, miten se on osattu veistää, ei niin kalliskaan ollut mutta kovin ilmeikäs ja kaunis, näyttävä. Puun on täytynyt olla helppoa työstää, kai kosteaa. Ja veistäjällä on ollut mielessään selkeä kuva hevosesta niin kuin hevosharrastajalla aktiiviaikoinaan. Ei ole tarvinnut vilkuilla hevosta vähän väliä, että näinköhän meni, vaan on ollut hahmo, jolla tunnelmallinen rakenteisuus. Veistänyt kai päähahmoa ensin, sitten ilmettä ja sitten viimeistellyt veistämällä harjan ja tunteikkaasti rinnan. Veistotaidon, siis veitsen käsittelyn, on täytynyt olla erinomainen, kun ei ole epäröiviä sönkköjä linjoja vaan selkeää vuolujälkeä.

Ma 26.10.2015 Maalasin eilen illalla pimeässä kokeeksi, kun valonkajo kävi koiriini, mutta kyllä se oli tavallista hankalampaa, kun paperia ei niin nähnyt, että olisi tarkkaan tiennyt, mitä piirtää. Mutta niin olivat helpompia varjot ja valonkajo, että maalaavatkohan jotkut tauluja pimeässä?

tiistai 20. lokakuuta 2015

Tiistaina 20. lokakuuta 2015 - Maalaustaidosta kokemuksen kiehtovuuden voimalla, vaimon muotokuva ohje aloittelijoille

Luulen, ettei ihmisiä kiinnosta maalauksissa niinkään käydä taidenäyttelyssä tai ostaa taulu kuin kyetä maalaamaan itse jotakin itselle merkityksellistä: oma lemmikki, vaimo, lapsi, näkymä mökiltä, kesän onnea, kaunis tunnelmallinen maisema, jotakin tunteita koskettavaa jne. Ja jotta ihmiset siihen kykenisivät, vaikkeivät ole taidesuuntautuneita ainakaan paljoa keskivertoa enempää, niin pitäisi maalaamisen sujua kuvataiteen sijasta arjen koskettavuuden näkökulmasta, juuri tuosta ikuistettavien vaikutelmien, tunnelmien, näkymien ym näkökulmasta sujua maalaaminen parhaiten, ei siis erillisenä taitona luokassa vaan jonakin, jolle koskettavuus tuo taitoa ja tenhoa ja oikeanlaisen ilmaisutavan.
Esim. värien valinnassa ainakin oman kokemukseni mukaan perustaito on ollut valita oikeaa väriä oikeanvahvuisena, katsoa, mihin väreihin päin sitä pitäisi taittaa ja valita niitä silmämääräisesti oikeanvahvuisina, esim. ensin yksi sävy ja sittent uumia, että tähän hiukan vielä lisää vihreää. Tuon taidon lisäksi pitää maalatessa kiinnittää huomiota siihen, minkä vaikutelman antamisen pitää tärkeänä kyseistä uutta osaa maalatessa. Esim. jos kontrasti, niin millainen olisi mielikuvissa hyvä väri ja vahvuus sekä sävy luomaan kontrasti, sekoita se. Tai jos tunnelma, niin millaisen tunnelman haluan, millainen väri se olisi sävyineen ja vertautumineen, tunnelmineen, sekoita se tunnelma oppaanasi, vertailukohtanasi, samoin muut käytössä olevat värit ja niiden yhdessä muoodstaman kokoanisuuden tunnelma oppaanasi. Silloin kokemus, jonka haluan maalata, antaa ohjeet maalaamiseen, kun värien sekoittamisen ja muotojen ja tunnelmien maalaamisen perustaidot hallitsen.

Jos ajattelee nyt vaikka tuota vaimon kuvaa, joka vaikuttaa aika saavuttamattomalta tavoitteelta keskivertomiehen taidoilla, niin ei kai siinä olekaan olennaista saada pikkutarkkaa kuvaa joka viiva millilleen oikein vaan ikuistaa jotakin hetken tunnelmasta, vaimon tunnusomaisista piirteistä, joita on ehkä muutama niin kuin tyyli ja tunnelma ja piirteet karkjeasti.
Katso maalaustaidon perustaitojen oppimisesta http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2013/05/koiran-valokuvaus-ja-maalausohje.html . Tärkeä lukea ja kokeilla!

* * *

* * *
Keskiviikkona 21. lokakuuta 2015
Voiko olla, että halutessaan maalata kunnollisen hienon kuvan aloittelija yrittää saada samaan maalaukseen monta hienoa piirrettä ja tunnelmaa, ja niin niistä mikään ei ole piirretty kovin suurella ja niin ne eivät näy suurina kuin vaikuttavana maalauksena vaan ihan vain, että on yritetty. Mutta sitten jos maalaa muutaman piirteen karkeasti tunnelmiin keskittyen, niin ne näkyvät niin, että syntyy yksi kokonaisuus, joka on ihan hieno katsella. Siihen jos lisää ohimennen vähän niistä huomioista, joita ensin yritti piirtään, niin näkymä saa kauniimpaa rakennetta ilman ,e ttä kokonaisuus kärsii yksityiskohtiin liikaa keskittymisestä. Voiko olla, että samalla tavalla aloittelija oppisi maalaamaan hevosia, jos pitää hevosista erityisesti?

tiistai 13. lokakuuta 2015

Tiistaina 13. lokakuuta 2015

Pianistin kuva Itä-Savosta. Ei niin näköinen, mutta tauko tuntui, joten toivoa kasvokuvien maalaamisen oppimisesta on.
Angela Gair in oppikirja ihmisten maalaamisesta on hyvä, mutten ole sitä aikoihin katsonut.

* * *
14. lokakuuta 2015
Tänään kokeilin puuväreillä karhealle luonnoslehtiölle, mutta tuli niin himmeää, ettei osaa kuvista näkynyt ollenkaan. On tuossakin minulla opettelemista!
Tämäkään ei näy paljoakaan, vaikka oli niitä näkyvimpiä, villakoiran kuva siis.

* * *
Torstaina 15. lokakuuta 2015
Tarttis noilla puuväreillä oppia vahvempi jälki. Tuli kanssa muistumia kouluajoilta, kun oikeastaan silloin viimeksi piirsin puuväreillä, ainakaan paljoa. Jotenkin kömpelömpiä aiheenvalinnat ja arempi jälki.
Tänään en ole paljoa maalannut, vähän vain kokeillut vesiväreillä.

* * *
16. lokakuuta 2015
Kokeilin maalaustelineen käyttöä ja kuvasta tuli ihan erilainen. En osannut tukea kättäni paperiin ja lehtiö oli liian alhaalla, ehkä pitäisi maalata istualtaan. Jotakin maalausmaista kuvaani kuitekin tuli, mutta miksi, siksikö, että ajattelin,e ttä näinkö ne maalaavat tauluja jotkut.

* * *
La 17.10.2015
Jumiutumisen mahdollisista syistä
Oli hyllyssä öljyvärejä, joita olin käyttänyt, hajua en ole huomannut ja olen tuulettanut paljon muusta syystä, mutta voikohan olla, että öljyvärin haju lievänäkään, huomaamattomanakaan, tai hajuttoman ohentimen pullon haju, huomaamattomana, voi jotenkin hidastaa tai saattaa eri urille maalaamista? Öljyvärin hajun on kai tarkoitus opettaa maalaamista tai maalauksista.
Öljyväri, jos se on suttuinen joko halpuuttaa tais iksi, ettei osaa, niin voi kai laittaa jumiin monen akvarellimaalaustaitoisenkin maalaamisen, joten esikuvat, jos he öljyväreihin aikoivat vaihtaa, eivät ehkä ole kovin aikaansaavia.
Näin kanssa tässä joka päivä vanhan romaaninaisen ulkona ja jäin miettimään, että jumiuttaakohan romaanivaikute, kun romaani tekee työmäisemmin ja eri kulttuuriperinnön pohjalta, mm eri ilmaston perustuen, niin tekemisten henki on erilainen kuin suomalaisella: suyomalainen puhti ja inspiraatio vipeltävään tapaan puuttuu ja tilalla on joatkin vehreyteen liittyvää tai kulttuurin taideorientoituneisuuteen liittyvää, mitä ei kumpaakaan täällä tapaa ollenkaan. Täällä taiteen kysyntäkin olisi erilainen, suomalaisen elämän peruskysymyksiin liittyvää, suomalaisen henkistä eikä taiteen näyttävyyteen ja esittävyyteen ym taidekoulutuksen tms kriteereihin pohjautuvaa. Kanssa, jos romaani on luonnon, eläinten, mökkeilyn, maatalouden ja matkustelun kanssa tekemisissä, niin on sitä oleskelevaisesti ja epäliikunnallisesti, jotenkin lötkösti, mikä ei tuo hyvää oloa Suomen ilmastossa. Ehkä romaani on taitavimmillaan ylen lihavana, kun hänellä silloin on lämmin täälläkin, mutta eihän se ole elämäntapana hyvä malli. En nyt kummmemmin ole ottanut mallia romaaneista, mutta tässäkin kerrostalossa asuu muutama, niin että tulee kumminkin varmaankin taiteeseen liittyen otettua jonkin verran mallia, kun vaikuttavat paljon taitavammilta ja ovat jo vanhoja muymmoja ja yksi mies ajaa Picasso-merkkistä punaista autoa.

* * *
Ma 19. lokakuuta 2015
Voiko olla, että jos joskus maalaa niin, että jokin puoli onnistuu hyvin ja tekisi mieli sellasita harjoitella, niin jos siitä lähtee haaveilemaan, että tota kun kehitän ja tota, niin lähtökohta ei olekaan se, miten tavallisesti maalaa vaan tuo yksi yksittäinen hyvä puoli jossakin kuvassa, ja niin ei sitten siltä pohjalta synny mitään, jollei jotenkin saa nostettua ensin atvallisen maalaamisensa tasoa tuon lähtökohdan tasolle, ja se taas voi olla eri juttu kuin yksittäiset sellaiset onnistumiset. Ja jos sitten taukoa tulee, niin tuo perusta jää yhä kauemmas, kun minulla ainakin taukoa iheuttaa sen, että osa kuvista on tökeröitä ja ihan vain epäonnistuneita möykkyjä, läiskiä, viivaruttuja tai mitä lie mikä ei kuvaksi kelpaa. Ja niin jos haaveet ovat korkealla ja vielä tuntee itsensä sen tasoiseksi, niin nuo tökeröt epäonnituneet kuvat eivät kelpaa edes tavalliseksi harrastukseksi, jolla kumminkin olisi sekalaiset kohokohtansakin ihan ok onnistuneissa kuvissa. Eli jos haaveilee, niin olisi jaettava harrastuksensa kahteen osaan: miten nykyisin maalailen ja mistä kaikesta haaveilen ja mitä olen saanut selville, että miten ne asiat voisi oppia.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Sunnuntaina 11. lokakuuta 2015 - Uudelleen aloittamisesta

Piirustusta pitkästä aikaa, ensi kertaa moneen vuoteen. Kyllä vesiväri tuntuu paljon helpommalta välineeltä tais itten pitäsi olla pehmeämpi kynä, jolla on helpompi värittää pintoja nätisti ja saada selvästi eri sävyjä ihan vaaleasta mustaan.

No, nyt on ainakin tullut muutamana päivänä maalattua muutama kuva ja pari päivää on jäänyt välistä, että silleen on kyllä paremmin maalausharrastus sujunut, kun puolitoista vuotta oli taukoa. Sopisikohan muillekin jumiutuneille, että ottaisi tavoitteekseen maalata muutaman yritelmän päivässä tai mikä tahti nyt itselle oman kiinnostuksen ja virkeyden ym mukaan olisi se luontevin määrä (minulle ehkä useampikin), niin ehkä se sujuisi paremmin kuin harva harkittu yritelmä. Ja kanssa se, että jos jokin väline ei suju, vaikka kiehtoisi, ja toinen sujuu, niin enimmäkseen maalaisi sillä sujuvalla välineelle ja vain lisäksi muilla tavoin. Kun maalaamista olen ajatellut, esim. etsinyt kauniita näkymiä, mutta on tuntunut, että pitäisi oman maalausharrastuksen lisänä olla sellaisen eikä yksinään ilman maalaustaidon kehittymistä.

Luulen, että jos päivät ovat erilaiset ja joskus sujuu maalaaminen ja joskus ei, niin se on osin oppimiskysymys, vähän niin kuin kroppakoordinaatio, tunne-elämän tasapaino ja sosiaalinen itsenäisyys sekä oman näkemyksen seuraaminen vaikka on kurssilla tms. Siinä kai auttaa valita kulloisiakin tärppejä siinä, mikä sujuu, ja rakentaa kunkin lähestymistavan vahvuuksien varaan niitä asioita, joita ajatteli kunnon maalarin ammattitaidossaan osaavan, esim. ymmärtävän taiteen kuluttajien näkökulmia, osaavan rakentaa huonohkosta päivästä ihan hyvän, oppia taitavammaksi tavalliselta nuoren aikuisen taitotasolta lähtien yms seuran huonojen puolien kääntämistä myyvyyden oppimiseksi ja sanomaksi tai maalaustaidon opettamisen taidoksi, valokuvaamisen tärkeydeksi, terveiden elämäntapojen tärkeydeksi, virikkeiden hakemisen tärkeydeksi yms.
Aluksi ainakin minulla kuvien taso ei ollut se, mihin olin tottunut, vaan tuli tökeröitä suttuisia epäonnistuneita kuvia, joissa kylläkohdittain oli jotakin hyvää henkeä tai onnistunut osa. Ja tartti kanssa aloittaa jostakin, mikä vain sujui, vähän niin kuin koululaisen piirustusaiheet että mitäs tästä tuolista näkyy, ja niin ei ollut kaikkia niitä hyviä puolia, joita olin opetellut tässä tauon aikana aiheilat hakemaan. Mutta tarvii jotakin rutiinia, arkea maalaamisen tueksi eikä niin, että parin vuoden jumissa olon jälkeen tosta noin vain osaisi maalata taivaan pilvineen tai mitä ikinä. Eli aluks vaikka tikku-ukkoja mutta kivoja ja sitten jotakin väriä ja kohta jotakin aihetta väreineen mutta pienenä kuvana, luulisin, ja silleen vähitellen veteen.
Oppikirjoista saa maalaamisen langan päästä kiinni, kun katsoo kuvia. Olen pitänyt ainakin J.M.Parrmon in Vesivärimaalauksen kirja sta. Ihmisiä oppii maalaamaan Angela Gair in oppikirjasta. Öljyvärimaalauksen oppikirjoista en ole huomannut oppivani mitään, mutta piirtämisen ja vesivärimaalauksen kirjat ovat olleet hyviä.

Ihmettelin tuota, miksen saa koskaan taustoja tehtyä ja niin tein tavallisen laveerauksen ja heijastuksen ikkunasta ja vaikkei kuva niin hieno sinällään ole, niin kyllä laveeraus tekee sen paljon viimeistellymmän näköiseksi.

Katsoin tässä joku päivä jostakin tuon Parramonin kirjan kuvasta, että taivasta maalatessa on pilviin maalattu harmaa ulotettava myös taivaan sineen, niin tulee luonnollisemman näköinen taivas, mutten ole kokeillut, mutta niin se näyttäisi menevän.

Toka yritys laveerauksesta, mutten osannut tuota liekkiä, kokeilinpahan vain. Kovin jouluinen aihe väärään aikaan vuodesta.



Noi kun sais yhdistettyä: tarkkaan kuvaan värit ja tausta, mutta usein ovat varjostukset jääneet pois niin että on siinä oppimista.

En teidä, onko tämä vallan tyhmä idea, mutta jos joku on jumissa mutta haluaisi kovasti maalata, niin mitä jos tekisi värillisistä paloista mosaiikkia ja maalaisia ihan pieniä värillisiä kuvia siihen koristeiksi. Sopisiko sellainen esim. eteiseen? En sitten tiedä, onko eteisessä hyvä pitää jumiutumiseen liittyvää kuvaa, kun siitä aina kuljetaan ja nähdään kuva juuri liikkeelle lähtiessä tai kotiin tullessa.
Seuraavaks ois ollut aiheet ja maalausmenetelmät niin kuin lapsena piirustusta harrastaessa. Ja sen jälkeen niin kuin aikuisena mutta aloittelijamaisempana, ja silloin jo ois ollu nykyset tutut mietteet maalaamisesta nostamassa laatua paremmaks, aiheita, painotuksia yms ja maalausharrastus taas ois vähitellen kehittynyt haaveiden auttamana muttei yleensä ihan niin onnistuneena kuin haaveet.

Voiko olla, että haaveissa on tunnemielikuva tärkeä ja maalaamisessa taas konkreettiset aistimukset kiehtovasta läsnä olevasta näkymästä tai mallina olevasta henkilöstä tai eläimestä. Eli tavoitteita miettiessä on sumeammin hahmottava ja siksi sitä ei voi käyttää mallina maalaustapaan tai maalaamisen aloittamiseen, ei edes näkymän katseluun vaan vain sen tunnepainotuksiin(voiko?9 ja näyttävyyyteen.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Lauantaina 10. lokakuuta 2015 - maalaamisen opettamisesta lapsille ?

En tuota niin tiedä, mutta jos lapsen yrittäisi opettaa maalaamaan ihan alusta asti, niin olisiko siveltimenjäljen tunnelma silloin tarkaan jälkeä tärkeämpi ja värit olennaisia, alkupään aiheina mm vaikkapa auringonlasku ja puu. Ja siveltimenjäljen sijasta tarkkaa jälkeä voisi opetella piirtämällä. Piirtäisi kappaleen matkaa ja jäisi muistelemaan, että mikä oli missäkin kohdassa piirtäessä mielentlan, tunnelma, intentio, ajatus, aistittu mielikuva, tunteet ym,  sosiaaliset vaikutteet esim. vanhemmilta ja näiden tyylilajit, ja oppisi siitä sitten, että mikä vaikuttaa piirrosjälkeen mitenkin. Ja siveltimellä sitten osaisi maalata aika tarkkaan pitämällä sitä kädessä kuin kynää?
Jos jo osaa piirtää ja maalata, aika tarkkaankin, niin voisi kokeilla tänä blogin, olikohan toukokuun loppu 2013 koiran valokuvaus- ja maalausohjetta, mutta se on kai vanhemmille lapsille, nuorille ja aikuisille.

Piirustuksen ja vesivärimaalauksen oppikirjat ovat toki hyvä malli, jos katsoo, miten niiden kuvat on maalattu ja pyrkii oppimaan jotakin sinne päin eikä kopioimaan niiden tyyliä ollenkaan.

* * *

Piirustuksessa ja maalaamisessa vaihtelevainen kiehtova runsas aihevalikoima on tärkeä. Ideoin joskus lehmien valokuvia:
"Lehmän kasvokuva persoonallinen,
sosiaalinen kuva edestä,
lehmiä toisten lehmien katveessa,
lehmä ja varjo,
lehmä ja kesä esim. niittykukkia aurinko jne.,
vasikka temmeltää,
imee emoltaan sosiaalinen kuva,
lehmä ja lapsi,
vasikka ja lapsi,
maanvijelijä navetta ja lehmiä,
lehmää lypsetään,
lehmät kulkemassa navetalla tai niitylle,
lehmisavu,
emäntä lypsää käsin,
lehmä ja tipu,
navetta kivasti ja lehmät tyytyväisiä,
kiva valo kuvissa,
lehmiä puun tai kukkivan pensaan katveessa,
lehmät rannassa,
maalaismaisema
jne."
Oikeastaan ajattelin, että jos maanviljelijä kiinnostuisi valokuvaamisesta ja nämä aiheet olisivat vain ponnahduslauta omien hyvien aiheiden keksimiseen, ottaisi kivoja kuvia siitä sun tästä ja osa kanssa lehmistä jotakin kivaa, niin olisi siinä monimuotoisuutta ja juuri hyvän laadun perusteella valittua, mikä ehkä tekisi työstä navetassa vähemmän urautunutta, olisi monta ratkaisua kuhunkin juttuun ja ne juuri sillä perustein valittuja, että ovat toimivia ja muakavia, hyviä valintoja ylipäätään, ja se joustavuus kävisi valokuvauskiinnostuksen siivillä eikä tarttisi erikseen niin nähdä paljoa vaivaa sen eteen. Ja lehmistäkin kai olisi kiva, jos olisi jotakin niiden tiimoilta kehuvaa, mukavia hetkiä löytävää, paremmille teille opettavaa. Mutta siis ihan vain hauska valokuvausharrastus ideana eikä jotenkin suunnitelmallisesti työn kannalta.

lauantai 3. lokakuuta 2015

Lauantaina 3. lokakuuta 2015 - maalaisinko muutaman kuvan päivittäin

Eilen oli myrskysää ja maalasin pitkästä aikaa jotakin.Villakoirani kuvaan tuli värit (siveltimeen) onnistuneesti, jotenkin leiskuvampi.
En ole puoleentoista vuoteen maalannut melkein mitään. Nyt mietin, että maalaisin joka päivä muutaman yritelmän, niin näkisin, tuleeko maalaamisestani mitään.

* * *
Ke 7. lokakuuta 2015
Nyt olen muutamana päivänä maalannut jotakin, eikä kaikki yhtä onnistunutta vaan tuntuu kuin tulisi maalaustaidostani muistumia vuosien varrelta,e ttä näinkö maalattiin vai näin. Kun nykyisin osaan maalata paremmin, johtuu se kai lähinnä mielenkiinnosta maalattavia aiheita kohtaan, niin saa mittasuhteet, värit, rakenteen, tunnelmat jne. oikein, kun taas jos ei ole kiinnostunut aiheesta vaan maalaamaan oppimisesta, niin viiva vertautuu viivaan eikä elävään elämään ilmiöineen ja niin maalaamiselta ikään kuin puuttuu aihe ja niin se ei onnistu, mutta jos näkymä kiehtoo, niin ainakin kohdittain sen saa onnistuneesti ja loppu luonnistuu ajan tuoman taidon myötä sekä suuremman monipuolisemman kiinnostuksen aiheeseen siivin.
Koristereunusta
 Japaninpystykorvani

* * *

8.10.-2015

iltayön tunnelmaa
japaninpystykorvani

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Jumiutumisesta

Nyt en ole reiluun vuoteen maalannut melkein ollenkaan. Sen mitä olen nähnyt maalaustaitoisen näköisiä ihmisiä, niin näyttää, että he myös ovat tyypillisesti jumissa. Mieleeni on tullut muutama syy jumiutumiseen.
¨Maalareita on erilaisia. On niitä, joilla on jokin viesti, tai niitä, jotka maalaavat ihan vain kauniin kuvan, tai sitten ihan vain kylläisellä vatysalla oleskelevaisia, ja varmaan monta muuta lajia. Kun nuo lajt sotkee smaksi poppooksi, niin ei saa aikaan mitään. Toisaalta olen nyt kaksi kertaa maalannut kuvan, jolla oli viesti, ja molempien kertojen jälkeen maalausharrastukseni on ollut jumissa vuosikaudet. Eli minun ainakin sopisi maalata vain kivoja näkymiä ja niitäkin mielitekojen mukaan eikä etukäteisaikomusten.
Kanssa, jos joku on vanha ja taitava ja istuu paljon kotona, niin tekemisen puute jumiuttaa, kun maalaamisella kerran kuuluisi olla elämänmakuinen aihe, ja niinpä monet esikuvat voivat olla niitä, jotka eivät malaa melkein ollenkaan tai tee muutakaan, vaikka olisivat kuinka taitavia.
Moni maalari on kanssa rauhallinen luonne ja siksi etsiytynyt työhön, jossa saa olla ihan laiska ja rauhallinen eikä kukaan valita, vaikkei saisi mitään aikaan, ja niin sitten maalarit eivät oikein sovi malleiksi edes maalaamisen alan aikaansaavuudesta.
Maalatessa oppii kanssa katselemaan luontoa niin, että siitä ymmärtää jonkinlaista elämänviisautta esim. puun oksan tyylistä, ja silloin tulee jotenkin kylläinen olo katselemisen osalta ja katselemisen tapa muuttuu ja katselemisen tarve vähenee joltain osin, ja jollei katsele paljon niin ei kai myöskään voi maalata ollenkaan.
Maalausharrastajiin samaistuminen on samaistumista parhaillaan maalaaviin, maalaamista ajatteleviin tai taidenäyttelyssä käyviin, ja nuo kaikki ovat pikemminkin tunnelmoivia ja sosiaalisia viestejä tavoittavia kuin katselevia, ja niin tulee maalauksista suttuisa ja kömpelöitä kuin olisi koordinaatio huono ja hahmotusepätarkka ja tyhmä, vaikka on kyse vain siitä, että maalaamisen mallit eivät katsele vaan miettivät tunnelmaa tai maalaustaitoa, esim. siveltimen liikettä tai jotakin ihmisnäkemystä.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Maanantaina 12. tammikuuta 2015

Kirjoittelin tuollaisen http://pikakoulu.blogspot.fi/2015/01/vanhenemisen-vaikutus-ajattelukykyyn-ja.html
Jatkuvasti hitaat liikkeet heikentävät näköä. Edes jotakin vikkelää liikuntaa aistit auki silloin tällöin tekee näön paljon tarkemmaksi.

* * *
9.11.2015
Tuollaisia kanssa olen kirjoitellut:
http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/04/juoppojen-taidemaalarien-huono.html
http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/06/ohjeita-kovin-heikkokuntoisen-liikunnan.html
http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/08/huonontunut-nako-ja-juoksupyrahdys.html
http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/08/liikkuvuuden-ja-kunnon-yllapitamisesta.html
http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/11/tunteva-nako-sumea-ja-se-ettei-sotke.html