sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Kukkien maalaamisesta

Tässä jokin aika sitten tuntui taas siltä, että maalaamisharrastusta voisi jatkaa, mutta kovin suttuinen oli olo. Toisella kerralla, kun yritin, maalasin aikamoisen sumeasti, mutta kukan, kanervan maalaamiseen se tuntui sopivan: kai tunnelma on siten maalattava, sumealla siveltimenjäljellä.

Voikohan olla, tuli äsken mieleeni, että kun Suomessa on suomalaistuneita ulkomaalaisia paljon ja kun tropiikissa katseleminen kai on sumeampaa, niin ihan jo katselemisessa täytyisi ottaa huomioon,että osa tutuista, kadulla liikkuvista ja mediassakin ei ole tottunut tarkkaan katselemiseen lapsuudesta lähtien, ja siitä kai osa maalausharrastuneiden jumiutumisista johtuu, eli tarttis katsomistavan tai maalaamiseen lähestymistavan olla jotenkin katslemista opettavaa.

Keväällä toukokuussa tein lastulintuja, kun ajattelin, etten katselisi Euroviisuja, mutta sitten katsoin kumminkin. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2018/05/lastulinnusta.html

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Rakennusmaalareille jutunkerrontataitoa

Se tässä tul mieleeni, kun viereisen talon ulkoseinät maalattiin, kolmella eri värillä mutta suuria neliskannttisia tasaisen värisiä pintoja,että tuleekohan taidemaalariudesta haaveilevalle vesiväri- tms maalausta harrastaneelle tuollaista rakennusmaalarivaikutetta ja osin siksi vesivärimaalaustaito katoaa, rakennusmaalarin kun on kicva miettiä jotakin maalatessaan ajan kuluksi. Mutta iso vahinkohan se on kovin monelle vesiväri- tai öljyvärimaalauksesta harrastuneelle, kun omien maalaushaaveiden tilalle tulee tyhjää pintaa ja taipumus olla katsomatta. Parempi olisi rakennusmaalarin katselemisesta saada kuvavaikutetta, muusta elämästään. Tai sitten harrastaa jutunkerrontaa tms: Voisi olla tervehenkisen elämän meininki, johon vertautuu maalaustelaa pitelevän käden liikke, teko liikkua yhteen suuntaan ja toinen teko toiseen, jolloin oman elämän kirjosta, kirjoista, lauluista, harrastuneisuuden piiristä löytyisi kai aihe, joka rullaa tai virtaa eteenpäin, rönsyilee - voiko siitä elämästä saada aiheen, josta jutella ja johon tervehenkinen elämä tuo jaksavaisuutta, puhtia, hyvää mieltä?

perjantai 3. elokuuta 2018

Maalausten vaikutusvallan rajoista

Ei ole tullut maalattua, kun tuntuu, että jokin kuvataidevaikute on pitkän aikaa haitannut katselemista niin, ettei kannata yrittääkään maalata. Mutta lainasin kirjastyosta kirjan Matka kultakauteen, jossa kerrotaan suurten suomalaisten taidemaalarien Kainuun matkoista, mutta ole sitä vasta kuin vilkaissut. Kiehtova tuo ajatus, että luoda kultakausi, että esim. jokibn alue loisi kultakauden, joka on maan kulttuurille, maan ihmisten viisaudelle hyväksi, mutta luulen sen pohjautuvan jonkin seudun perimäviisauteen ja kohderyhmän kulttuurilliseen ja ilmastolliseen samankaltaisuuteen mm taitotason osalta ja menevänpilalle, jos sitä yrittää ulottaa laajemmas. Kirjan alusta sain vaikutelman, että Gallen-Kallela oli esim. miettinyt ruotsalaisten ja venäläisten katselijoiden kannalta suomalaisten lisäksi, mutta että ainakin Ruotsiin päin on kulttuuriero liian suuri, viesti ei kanna eikä katsomaan tullut ruotsalainen jaksa kiinnostua eikä niin ollen nouse tehtävän tasalle, ei koe siihen sisimmässään kutsumusta, vaan viesti jää pienemmälle ryhmälle. Samalla käy se, että kun jotkut suomalaiset tavoitti hyvin, niin toiset ei-niin-vbiisaat tulivat siivellä ja enää ei tietänyt, että kuka ymmärtää oikeasti ja kuka ei, ja lisäksi tuli reunoilta mukaan niitä, joita ei olisi pitänyt ottaa mukaan, joita mokoma taitotaso ja elämäntapa ei tavoita, ja niin tuntuu, että laaja maailma jää maalaukselta väistämättä tavoittamatta ja maalauksen osuvuus perustuu kolkan syrjöisyyteen, sen pienuuteen, sen elämäntavan samankaltaisuuteen. Laajemmalle katselijakunnalle näytettynä maalaus ei kommunikoi, koska ilmasto ja elämän pääkysymykset ovat erilaiset ja eri taitotasoilla, jolloin se ei ole sopiva panos muille vaan kaukaa kuultu taru tms, joka voi antaa yhden vierasmaalaisen viisauden jyväsen monien erimaalaisten jyvästen joukkoon. Silloin tuntuu, että maalaus on altistaja: sitä ei pitänyt näyttääniin laajalle, se ei tunnu muista tarpeelliselta, eivät tunne sen ansaitsevan tilaa oman ilmastonsa elämää kuvaavien maalausten rinnalla ainakaan hienona maalauksena. Ja nämä ovat ilmastopiirteitä isolta osin, siis kaikkien maalausten kohtalop.
Mutta tuo ajatus kultakaudesta ihastutti minua: mitä jos voisi luoda viisaan kukoistuksen kauden maailmassa, sellaisen, joka ei menisi pilalle heti vaan sisältäisi viisautta, josta olisi myöhemmille ajoille iloa. Mutta viisauskin on kulttuuri- ja ilmastosidonnaista: mitä me tarvitsemme oaljon, joku muu ehkä tarvitsee vähän ja silti ei halua olla meidänpomputeltavanamme vaan osallistua itse, hallita aihepiiriä sen, mitä kulttuurinsa sitä tarvitsee. Jolloin viesti voisi olla erilaajuisista perusteeman versioista koostuva, vähän kuin tekstini http://picturesfrommyhome.blogspot.com/2018/07/contact-with-nature.html . Jos jokin asia on meilletärkeä, niin mehän usein voimme huolehtia siitä maailmassa, tehdä ikään kuin työurakan toisten puolesta, ja niin on mahdollista huolehtia jokin asia kuntoon, vaikkei maailma jakaisi käsitystäsi sen suuresta tärkeydestä.

28.2.2019   Kun isot asiat kerran kiinnostavat minua ja yleensä olen tuottanut hyvää laatua, niin käänsin Kalevalan alkua englanniksi ilmastosta riippumattomalla tavalla yrittäen kiinnittää huomiota siihen, miten Kalevala opettaa oppimaan luontoa katselemalla ja luonnossa kulkemalla viisaammaksi - paikallisen kasviston ja ilmaston tavalla. http://KalevalainEnglish.blogspot.com

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Miten maalaaminen viisastuttaa

Maalaamisen kehutaan olevan hyvä harrastus ajattelukyvyn, laajemman ymmärryksen ja viisauden kehittämisen kannalta, myös muiden taitojen kehittämisen kannalta. Mutta tuo vaikutus ei tule maalaamisesta sinällään tai ainakaan ihan vain maalaamista harrastamalla. Vaan maalaamisesta harrastunut alkaa kerätä muun ohessa maalaamisen sopivia huomioita, tärppejä, kiinnittää maalaamistaidon piirteisiin ja etenkin niiden tukena hyvin toimiviin elämänalueisiin enemmän huomiota, ja oppiia ajan myötä sen takia,että on maallaamisen jälkeen mielenkiinnolla elänyt muuta elämää ja samalla pyrkinyt opettelemaan mm maisemien katselemista, tunnelmatajua, elämänviisautta, taitojen piirteitä yleensä, eri elementtien luonnetta ja niiden tavallisia tekemisiä sekä niiden asettumista maisemaan, esim. järvi tyyni, laiva lipuu, ihmisiä kannella elämänmakuisesti ja hetken tunnelman kanssa, joka on elämästä' tuttu, jonkinlaista elämänviisautta. maalausten aiheiden etsiminen opettaa kiinnittämään huomiota aihekokonaisuuksiin. niiden rajautumiseen ja näkökulman viisauteen sekä elämäntavan hyväätekevyyteen.

Tropiikin ihmiset pyrkivät kai samasta syystä harrastamaan maalaamista ja silloin siinä on se hankaluus, että helteellä näkö voi olla sumea, mutta maalaaminen tuo kiinnostuksen rakenteisiin, jotka on näön lisäksi samanaikaisesti tunnelmatajulla havaittu, ja se kai parantaa näön tarkkuutta ja ymmärryksen tarkkuutta, jopa liikkumisen tarkkuutta irrottamatta näköä irtyi ymmärryksestä, kuten esim. ilmastoiduista sisätiloista ja insinöörialoista pitäville afrikkalaisille tuppaa käymään.

21.7.2018   Tuossa tuon rakennehahmotuksen tulee olla paitsi aistein ja ymmärryksellä, myös kropassa: tällaisessa elinympäristössä nyt elän, tilannetaju, elämän ymmmärtäminen, kiinnostus ympäröivän maiseman elämään, missä aina vähän mutta hyvällä tavalla on parempi kuin paljon mutta keinotekoisesti.

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Romaanit saattavat murhata taideharrastuneita

Romaaneista saa usein vaikutelman, että he mm tekevät murhia.

Eri ruokalajit ja ruoka-aineet tuovat kukin tyypillisen vireensä lisänä tai muunnoksena päivän vireeseen, esim. appelsiini, maito, tumma leipä tai makkara. Tuo ruokalajin vire nökyy tietyllä ruualle tyypillisessä kohdassa ihmisen olemuksessa. Onko vanha romaaninainen, jokatoisaalta on portugalilaisnaisen tapaan kuiva ja käsitöihin tms pidättäytyvän oloinen, ja jolla toisaalta on taidetta ymmärtävän taidetta harrastavan vire ja havaintokyky ruokatunnelman kohdalla olemuksessaan, onko hän syönyt osan taideharrastunutta, joka on halunnut tulla juttelemaan romaanien kanssa?

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Koulun kuvaamataidon opetuksesta

En ole viime aikoina maalannut, mutta vilkaisin kirjastossa vesivärimaalauksen oppikirjaa, jossa oli samantapaisesti onnistuneita kuvia kuin mitä koulun kuvaamataidon tunnilla aikanaan oppi (Helsingissä 1980-luvulla): tarkkaa, muodot ja tunnelmat oikein, ilmeikkäitä mutta usein vain aika ppieni alue kerrallaan ja eri alueet eivät välttämättä yhteensopivia. Niin tuota mietin, että sehän on hyvä alku mutta mitä kokonaisuudelle kävi ja mitä jos kokonaisen kuvan piirtämisen jotenkin opettaisi, niin mitä se vaikuttaisi nuoren mahdollisuuksiin löytää oma haaveammattinsa, itselleen sopiva puoliso, itselleen sopiva lokero maailmassa? Tarkan rakenteisen tunnelmatajuisen ilmeikkään kuvan hyvänä puolena on mm, että se on objektiiviselle ajattelulle kovin hyvä. Mutta jos kokonaisuudesta joutuu usein sanomaan, ettei se oikein onnistunut, niin tuleeko siinä samalla nuoren elämän kokonaisuuteen joku usein ruutumallinen tai idioottimainen kaavamainen jöö, joka sanoo, että mutta mulla kokoanisuus onnistui, ja niin nuori joutuu kaavamaisen idioottimaisuuten diktatuurin alle? Luulen, että jos kokonaisuuden muissakin osissa olisi rakenteet hyvin hahmottava tunnelmatajuinen viiva, vaikkapa paljon epätarkempikin, niin sen tilalle ei tulisi ruutumallinen jöö. Se taas kai merkitsee, ettei hahmoja saisi hakea usealla epämääräisellä viivalla vaan piirtää karkeasti sen, mitä on ymmärtänyt, sulattanut rakenteisesti ja tunnelmatajuisesti. Tämä ero näkyy kai nuoren aikuisen objektiivisessa ajattelussa ja saa suuren vaikutukse, luulen, kun se kuvastuu puheiden asiasisällön ja tyylin varmuudessa: tuleekokonaisuuteen hapuilevia kohtia, että tuota mä en tiedä, ja varmuuden vuoksi kertoo senkin, vai rakenteen kuvauksia, että noin se ainakin on, mistä muut tuumivat, että tuntuu se ymmärtävän aika paljon, hyvä t hoksottimet sillä on kokonaisuuden hahmottamiseen.

* * *

(Tekeekö poika, jonka ison osan ajasta on vaikeaa hahmotta tarkkaan tai tehdä tarkkaa, koko ajan siinä sivussa jotakin aika ruutumallista tai teknistä harjoitetta tai pitää sen varalla, tajuamatta, ettei voi silloin tehdä muiden tekemisten vaatimalla täysipainoisuudella muuta? )