En ole viime aikoina, tai oikeastaan pitkään aikaan maalannut melkein ollenkaan. Sitä vaan tuli mieleeni, kun katselin tämän päivän Itä-Savo-lehdestä Enonkosken jääveistoskilpailun töitä, jotka olivat tosi hienoja, niin tuli mieleeni, että onko osa niiden viehätyksessä niiden hetkellisyydessä? Katsoja olettaa niiden pian katoavan ja se jotenkin tulkkaa veistäjän näkemystä. Näin ne olivat tosi hienoja, mutta jos olisi olettanut maalauksiksi, niin olisivat vaikuttaneet pysähtyneiltä ja katsoja miettinyt, että onko tuo niin hieno. Ja vaikka ennen luulin, että vika olisi maalauksessa, niin voiko olla, että maalari elää hetkessä kiinni, kun maalaa, ja paperi taas mielletään stattiseksi välineeksi, vähän kuin kirja taipaperinivaska. Auttaisiko, jos kuvan reunat eivät olisi suorakaide vaan jotenkin maalatut, elämänmakuisemmat kuin pelkköä matemaattinen muoto, joko niin, että olisi hetken katoava näkymä jostakin, esim. kuin oksien lomasta, tai sitten niin, että voisi olla suorakaide tms mutta että se olisi maalattu ja maalaamistavassa olisi parempi ajantaju tms. Mutten ole kokeillut, en taida nyt maalata niin hyviä, kun maalaustaitoni on ruosteessa, ja yleensäkin kuvistani onpuutunut tausta.
28.2.2019 Katselin kuvia Ken Howardin toimittamasta kirjasta Taidekoulu, ja siinä oli alkupuolella piirustuksia, joiden tekijä kai inhosi piirtämistä, olisi halunnut muuhun elämään, ja niin elämänmakuisuus kuin itsestään loi hienon leiman piirustuksiin, piirsi itsensä paperille, kuin se olisi vaatinut ohimenevää katsetta, monelta osin hutiloivaa tekemisentapaa teknisissä jutuissa, ongelmat ohittavaa, tavallaan näkemyksellistä muttei kohteella uskollista, ja samaan aikaan kiehtoutuneisuutta aidosti, vahvasti kaikenlaisesta elämääkoskettavuudesta ja muuten nopeaa tekemisentapaa.
Piirustusosion jälkeen oli vesivärimaalausosio, jossa eri maalari oli kiehtoutunut maalattavista aiheista ja niiden visuaalisesta ja tunnelmallisesta kauneudesta, kai nautti maalaamisesta, ja sekin toi elämän viehtätystä paperille.
Voiko olla, että maalaamisen tarttisi koostua tuollaisista tunnevoittoisista vaikutelmista, että mikä elämässä ja elämänkoekmuksessa ja juuri tässä hetkessä aistien on hienoa, ja muu olisi sitten enemmänkin taakkaa, kenties insinöörialojen painotuksesta osin alkunsa saanutta, mihin arkenteet huomaava maisemakatse olisi ajattelun laadun kannalta parannus ja insinöörityönkin kannalta parempi kuin näköalaton neliskanttinen teknsiten ohjeiden seuraaminen. Laatu ei siis saisi olla ilman tuota piirustustaitoa, ilman teknistä osaamistakaan, sillä rakennehahmotuksen on oltava kunnollinen, ei summittainen, ei pöperöinen, ei tekninen vaan syvällisesti ymmärtävä objektiivinen elämän kannalta katsova maisemana, jossa on viisautta.
