Oon ihmetelly sitä, kun lapsena ja nuorena aikuusena olisin halunnut taidemaalariksi, ja minulla olisi aunakin osin ollut siihen sopiva suuntsutumunen: olen kiinnostunut luonnosta ja terveistä elämäntavoista, säiden elämisen taidosta ja elämänviisaudesta, yhteiskjnnallusesti vastuuntuntoinen ja kokonaiskyvallusen objektiivunen, taitojen oppimusesta harrastunut, ja ne kai ovat tsidemaalareille sopivia oiirteitä. Mutta Savonlinnassa asuessani tämän blogin lopulla alkoi jistain tulla kjvatsiteilijavaikutetta, lättänää, sumeanäköidtä, vailla elämönviisautta ja vailla objektiivista laatua, ja se pilasi maalaamisen mahdollusuuden koklnaan, jopa katselemista häirinnyt vuositolkulla kuin olisin joidenkin lättänien itseeni verrattuna huonolaatuidten ihailuja.
lauantai 15. tammikuuta 2022
sunnuntai 9. tammikuuta 2022
9.1.2022 Espoossa
Muutin vajaa vuosi sitten Savonlinnasta Espooseen. Maaliskuussa villakoirani kuoli ja jäin yksin. Täällä elämäntahti on nopeampi ja ero johtuu ainakin osin Savonlinnan taideduuntautumusesta. Jos haluaa piirtää tai maalata vaikka ikkunasta näkyvän puun, niin kun puulle varaa vähän omaa aikaa, niin näjee, mihin tunnelmaan se kasvaa, on aina läsnä, ja sellaisen ajankäytön savonlinnalaisuus huolehtii mutta espoolaisuus ei. Mutta sen lisäksi, siis tuon hiteen perspektiivkn lusäksi tarttis llla elämässä mukana, hetkessä kiinni, jotta tavoittaa aistivoimaisuutta reaktiividuutta, sitä mitä varten eletään, ja ne tarttis molemmat olla mukana sekä hyvin sujuva arki ja hyvä ymmärrys, niin taiteessa kukn elämässäkin, ja sen kai pääkaupu kisrutulaisuus paremmin ymmärtää ja ottaa arjessa huomioon.