Olen viime päivinä muutaman kerran maalannut vesivärein maalaustelineessä olevalle paperille. Ensimmäiset kerrat eivät oikein sujuneet, mutta jo viides kerta toi ihan sujuvan maalaustavan.
Sitten kokeilin maalata suurempia kuvia. Ensinmenivät viivat vinoon, enkä meinannut oikein hahmottaa, mikä menee mitenkin. Sitten sain osittain langan päästä kiinni ja osat oikean näköisiksi mutta keskenään erikokoisiksi. Kun sitten annoin mallina olevan koirani määrätä kuvan koon, niin menivät mittasuhteetkin oikein, mutta jälki oli edelleen suttuista ja ilmeet epätarkkoja. Kaipa tuota nyt sitten seuraavaksi harjoittelen. Aiemmin maalaamissani pikkukuvissa on se vika, että niitä pitää mennä katsomaan aikamoisen läheltä. Kullakin kuvalla näyttää olevan piiri, josta sen luontevasti hahmottaa, mutta pikkukuvilla se yltää vain läheltä katsomiseen, kun taas viimeksi maalaamallani isolla suttuisalla kuvalla tuo piiri ylettyi kauemmas, ihan luontevan katsomisetäisyyden päähän. Luulen, että ero on piirrostavassa eikä kuvan koossa niinkään. Näkökulma on jotenkin määrännyt kuvan tyylin ja se taas parhaan katsomispaikan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti