Maalaaminen tuntuu juuttuvan paikoilleen päiviksi, niin, etten saa maalattua, vaikka haluaisin. Se tuntuu liittyvän siihen, kun saan uutta itseluottamusta ja luokittelen itseni kuvataiteilijoiden kanssa vähän niinkuin samaan, niin sitten nuo vaikutteena tukevat kuvataiteilijoiden työtavat, asenteet elämänrytmi jne. jumiuttavat paikoilleen kuin eivät olisi ruotsinkielistä työorientoitunutta miestä viisaampia. Jos työ on jumiutunut paikoilleen, on tehtävä muuta, sillä niin saa uutta puhtia, uutta näkökulmaa ja oikoo jumiutuneita jäseniään ja tkemisentapojaan. Se, ettei ole saanut mitään tehdyksi, on virhemerkki ja silloin on kokeiltava jotakin uutta, lähestyttävä asioita uutta kautta uusin silmin ja uusin taidoin. Kuitenkin kuvataiteilijat vaikuttavat kovin rauhallisilta kuin voisivat viikkojakin elellä samaan tapaan, ihmekös tuo, jos syntyy kausia, joista ei kukaan ota selvää, että miksi oikeastaan juuri niin.
Muiden onnistuneet maalaukset ovat hyviä malleja onnistuvista tekemisentavoista. On katsottava henkeä ja etsittävä sitä omasta elämästä ja kokemuspiiristä. On kiinnitettävä huomiota eläväisyyteen ja lähdettävä matkimaan elämän meininkiä, joka sen toi. On kiinnitettävä huomiota kokemukselliseen rikkauteen ja sen kauneuteen ja vaalittava sitä tuovia tekemisiä ja meininkejä omassa elämässään. On kiinnitettävä huomiota rakenteiden monimutkaisuuteen, elämänmakuisuuteen ja henkeen ja kaqtsottava siveltimenkäyttötekniikasta, millä asenteella työ on tehty: mistä piirteistä se on saanut eläväisen hankensä ja taito näppäryytensä. On kiinnitettävä huomiota iheen valintaan, sen elämääkoskettavuuteen ja etsittävä omasta itsestä puolia, jotka koskettavat niin vahvan vaikuttavasti ja tuntuvat merkityksellisiltä niin omassa elämässä kuin maailmassakin. Jne. jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti