Ateljee vai opetustila

Mietin täss, kun olen nyt viisi vuotta asunut kovin valoisassa asunnossa, johon paistaa kesällä aurinko koko maiseman leveydeltä enkä oletässä asunnossa saanut maalattua kuin alkuun, että onkohan valoisuus ateljeessa niin välttämätön ja hyvä puoli, kun kesällä jo paahteisuus estää tarkkaan tekemiseen keskittymisen innon. Niin voikohan olla, että jos ihmisellä ei ole elävää, teinimäistä intoa maalata, niin hän tarvitsee hyvän valon, jotta viitsisi - jotta esim.kokeneempi vuosikymmeniä vanhempi jaksaisi huolella katsoa läpi kaikki nuorempien maalaukset ja piirustukset. Mutta että into luo viihtyvyyttä maalaamiseen ja tarkempaa näköä, mutta ei tietenkään ole hyvä maalata pimeässä (tulee liian suttuista jälkeä) eikä pimeämmässä kuin missä maalausta katsellaan ja srvioidaan. Muttei maalaamisen into tunnu lähtevän huoneen valoisuudesta vaan elämän rikkaudesta, siitä, että olisi kerrottavaa muille, sekä kaunista ja tenhoavaa että elämän kannalta merkityksellistä elämänviisautta & kiinnekohtia elämän tiellä, kun kasvaa vanhemmaksi.