Torstaina 30. toukokuuta 2013

Katselin maalauksia kirjasta, jossa on vanhoja venäläisiä ja suomalaisia mestariteoksia ja ne ainakin näyttävät ihan tarkkaan maalatuilta eikä maalia ole tarvinnut paksulti vaan melkein kuin vesiväreissä, jotta pinta on peittynyt. Maalarit ovat pystyneet maalaamaan ihan pieniäkin ykistyiskohtia öljyvärein juuri niin kuin ovat halunnuut ja  tunnelmasävyt yms. nyanssit, jotka vaativat, ettei jälki ole söhryä vaan uskollisesti maalaavan käden liikettä kuvastelevaa, olivat oikein ihan kunnolla. Eli kyllä öljyväreillä maalata voi, jos vain löytää oikean tekniikan.
Nissa maalauksissa pisti silmään, että niissä oli tenhoava kokonaisuus, kun taas minä olen maalannut tenhoavaa tavoittelevia osakokonaisuuksia ja kokonaisuudessa tavoitellut vain yhteensopivuutta ja ehkä kauneutta. No, kun yhdessä osaa, niin ehkä sen pystyy siirtämään kokonaisuuteen...
En saanut kaupan maalauspohjaa hiottua sileäksi, vaan se oli edelleen turhan ritilämäinen, mutta jotkin kaupan paperiset öljyväripohjat olivat lähes tulkoon sileitä, ja kun otin ihan ohuen siveltimen, sain tarkkaa jälkeä. Mutta sivellin oli hiukan harjasmainen, erityyppinen kuin aiemmin käyttämäni ja vaatii jonkin verran harjoitusta oppia maalaamaan sillä oikein.

Mietin, että maalaamaan voisi oppia oma ideaalinsa oppaanaan, vähän niin kuin blogissani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi kerron. Silloin kai tavallista pulliaista jää ihmetyttämään, miten varjokohdat yms. epämääräisenhahmoiset sivukohdat maalataan, kun niitä ei hahmota oikein mitenkään. pERIAATTEESSA KAI VOISI ALOITTAA NIISTÄ HAHMOISTA, JOTKA ENSIN PISTÄVÄT SILMÄÄN JA KIEHTOVAT KATSOJAA. (Anteeksi isot kirjaimet) Ja sitten syrjäkohdat maalata tavoitellen varjon tunnelmaa, etäistä hmyisyyttä jne. Eli ensin olisi kiehtova tunnelma ja tunnelmalle uskollisesti maalattu hahmo ja sitten etsittäisiin jäljelle jääneiden kohtien vaatimattomampi kiehtovuus, tunnelma ja maalattaisiin se.

Kokeilin ohuella harjasmaisella siveltimellä paperilehtiöpohjalle ja sain tarkkaa jälkeä, mutta piirrosmaista. Tavallinen hiukan isompi sivellin oli maalaavampi, mutta senkin jälki piirrosmaista. Minulle jäi vahvasti se vaikutelma, että minkä öljyväreillä maalaa, vain toistaa huonompana versiona sitä, mitä on muilla välineillä maalaamisesta oppinut.
Vesiväreillä on hyvä maalata. Ajattelen, että jos niillä maalaisi samalla vakavamielisyydellä kuin minkä öljyväriin kohdistaa, niin varmaan jälki olisi paljon parempaa.
Kokeilin maalata eilistä isokoskelonaarasta sukimassa höyheniään. Väreille ja huolellisuudelle teki öljyvärivakavamielisyys hyvää, mutta öljyvärikokeiluista jäi osaamattomuus ja töhrymäinen maalaustapa, kuin olisi hetkellisesti hukannut nykyiset taitoni ja taantunut kouluaikojen tasolleni, joka ei niin hieno ollut.