Torstaina 11. syyskuuta 2014

Vaikuttaa siltä, että monelle kuvataiteita opiskelleelle tai eläkepäivillää maalaavalle käy niin ,että arvostaa maalaustaitoaan ja niin, kun on huonompiakin hengettömämpiä päiviä, jolloin maalaaminentei onnistu, niin jää pitämään mielessään onnistumisiaan ja maalaustaitoaan, jottei se katoaisi, ja niin maalaamiseen kohdistuva huomio viikkojen kuluessa väsyy ja siksi maalaamisesta tulee kömpelöä kuin ei olisi koskaan mitään osannutkaan, samoin käy hengelle. Maalaaminen ei ole kuin koneen kokoamista, jossa oikeat osat ja teot riittävät, vaan hyvä maalauxjälki syntyy mielenkiinnosta ja aiheen kiehtovuudesta, siis pitkän maalaamista muistelemattoman elämäntäyteisen tauon jälkeen uudesta alusta, tsempistä ja aiheen kiehtovuudesta, elämän koskettavuudesta, eilä vanhan maalaustaidon mielessä pitämisestä.