Lauantaina 27. syyskuuta 2014

Ostin kesällä julisteen, jossa on öljyvärimaalaus kissasta tuolilla, sitä liehittelevästä koirasta ja kukista. Maalaus vaikuttaa seitsemänkymppisen vanhan naisen maalaamalta joskus syntymäpäiväjuhliensa aikoihin siksi, kun on kiva näkymä ja maalaustaitoakin on. Mutta kissa vaikuttaa päivää paria sitten tulleelta ja se vasta etsii talon tapoja ja omaa paikkaansa eikä sitä olisi pitänyt maalata tai valokuvata niin pian, jottei sen paikka jumitu joksikin, mitä se ei jaksa kantaa pidemmän päälle ja niin ryhdy ongelmakissaksi heti kuvamenestyksensä jälkeen. Maalauksesta tuntuu tulevan huonoa onnea, jos ajattelee, ettei kissa kuollut heti perään. Työväenopistolla maalauskurssilla usein tuumitaan ihan vain jostakin, että tuossapa kiva näkymä, maalaampa sen näin, muttz sen voi tehdä noin tulreeltaan ihan vain siksi, etteivät nuo aiheet ole oman elämän tärkeitä elementtejä vaan tärkeät asiat ovat kotona jne. Jos ajattelee tuon öljyvärimaalauksen puutarhahenkisyyttä, niin siinä on sama juttu: kivaa näkymää, oman elämän peruselementtiä ei saisi maalata tuoreeltaan tai miettimättä pläts vaan, jottei se ulkokohtaistu jz karsiudu pois kauniista axioista. Maalzta voi jokonäkemy,sellisexti esiintymismielessä huolehtidn, että maalauksen näkökulman viisaus jaksaa kantaa sen valokuvamzixtumixen arjen eldmenttien kärsimättä tai ihan vaan joku aine kun on kiva kuva ilman että tavoittaa arjen henkeä. Itselleni käy noin muuttojen alkuinnostuksen, joskus uusien lemmikkieläinten ja harrastussaavutysten kanssa mutta lievemmin, lätsähtää hienon alun jälkeen. Osasyy voi olla, että hieno saavutus nousi eri pohjalta kuin mielessä pidetty kuva saavutuksesta. Keskusteluissa joskus, jos kertoo hienosta ideastz ei-tutulle, joka ei ole rakentava, niin aiheesta jää ikävä muisto ja se häiritsee aiheen kanssa tekemisissä olemista. Kuvat näjyvät vieraille ei-kiinnostuneille mutta voivat siitä huolimatta jäädä minäkuvasi osiksi ja siis lätistää koko aiheen, kun muut lätistivät kuvamielikuvasi. Kaikki eivät erota kuvista yhtä paljon. Esim miehet voivat olla sosiaalisen oloisia ilman, että heistä kaikki kuuntelevat sosiaalisia havaintojaan. Kuvan pitäisi opettamallaan viisaudella, näkökulmalla tms tehdä kuvaamansa elämänalue, sen hienous mahdolliseksi kaikille katselijoille, niin lätistys korjautuisi pois.