Taidenäyttelyissä voi olla jotenkin laimea fiilis, kun yhden maalauksen pitäisi jaksaa kantaa koko seinällinen tyhjyyttä. En tiedä, paljonko tauluja niissä myydään, mutta omaan silmääni vaikuttaa siltä, että paljon vaatimattomammin esim. käsityömyynnin yhteydessä onnistuisi myynnissä paremmin. Olisi ihan vain nurkassa teline, jossa muovilla suojatuissa pahvilevyissä maalauksia, hintoineen ja aiheineen, olisi kenties pari kolme erikokoista telinettä, akvarellit ja öljyvärimaalaukset erikseen, ja kapea pöytä jolle voisi nostaa pahvin maalauksineen seinää vasten katseltavaksi. Ja käsityömyynti sitten pakkaisi ne pahviputkeen tai muuten kannettaviksi. Niin voisi tehdä löytöjä, tulla oman harrastuneisuutensa ajamana katselemaan, mitä kaikkea uutta löytyisi, haluaisinko tämän vai tuon ja mitä muuta löytyykään, ja katsella siinä samalla reissulla käsitöitä, ehkä ostaa jotakin. Niin olisihan se taiteilijoille paljon halvempaa, ja mitä useampi työ, niin sitä kiehtovampi kai.
Taiteilijan elanto näyttä iahn utopialta, jos tarvitsee kustantaa myös näyttelytila ja myyjä - kesällä parhaan maalauskauden aikaan. Mutta jos ei niitä kustannuksia juurikaan olisi, ja myisi halvemmalla, niin ostajiakin kai olisi enemmän, jos olisi sellainen paikka, että tulevat katselemaan ja voivat ostaa toistekin, niin kai se olisi jo mahdollinen, mahdollinen myös lisätienestiksi useammalle pari kolme työtä maalanneelle, vaikkapa vanhemman väen öljyvärimaalauksille. Mahdolliset myynti- ja pakkauskustannukset voisi kai kattaa ottamalla myyntikustannuksena vitosen pois taiteilijalle tulevasta kokonaismyyntitulosta, ja ehkä jokin vastaavansuuruinen aloitushinta per taiteilija, jos näytillä pidettäisiin vain kyllin edustavia töitä.
Mutten itse ole saanut maalattua melkein yhtään mitään puoleen vuoteen, oikeastaan sen jlkeen, kun puihin keväällä tuli lehti. Voiko olla, että moni maalatessa vain menee jumiin ja voiko olla, että se on osin muista kiinni, kun maalausharrastuneita on liikaa ja jonkun ei-harrastuneen mielestä ei ole mitään käyttöä niin monille maalauksille? Niin että jos joku edes niitä ostaisi, niin olisivatko maalausharrastuneet sitten vähemmän jumissa? Jos vesivärityö olisi kiva mutta halpa, niin moniko sellaisen ostaisi vaikka kerran muutamassa vuodessa? Jos viidestä kaksi ei ostaisi ollenkaan, kaksi ostaisi parin vuoden välein ja joku joka vuosi, niin se tekisi alueen asukasluvun verran myytyjä töitä kolmessa vuodessa, eli vaikkapa koko Suomessa 1,5 miljoonaa vuodessa, jos kaikkialla juttu toimisi, mutta käytännössä kai vain seudun asukasluvun plus matkailijoiden määrän verran paikkakunnalla, jso nyt sitten myyntipaikka olisi jotenkin helppo ja kiva vaikkapa viikonloppuna käydä tai miten nyt onkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti