Mitäköhän muotokuvamaalarilta vaaditaan? Näköisiä, elävän näköisiä, oikeantunnelmaisia, mittasuhteet oikein, luonne ja sosiaalisuuden tyyppi oikein, edustava muttei valheellisen positiivista kuvaa antava vaan pikemminkin lunki ja positiivinen? Vai miten tuo oikein ratkaistaan, että missä valossa ihminen maalataan? Tunnelman osalta on ihan kiva ottaa jokin teema, jota tuo ihminen käyttää elämässään tärkeässä roolissa, mutta ottaa se omasta elämästä ja maailmassa laajemmalta tavatussa tutussa muodossa jotenkin niin kuin tuon ihmisen mieleen tuomat elämänalat inspiroivat, kai se on yksi tapa ymmärtää ihmistä positiivisessa valossa. Paljon en ole ihmisiä maalannut, kurssilla on ollut muutama malli, ei muuta. Mutta alku on sujunut ihan hyvin tai ok, joten toivon, että voisin hyvinkin oppia maalaamaan muotkuvia. Maalaamista väreineen en ole kokeillut vaan vain hiilellä jotakin. Tasulumaisia kuvien myös tulisi olla, mutta siitä oppii jotakin muilta kokeneemmilta kurssilaisilta. Muotokuvamaalari voisi kai saada rahaa, ja ihmiset ovat kiehtova monimuotoinen aihe piirtää, jokainen kuva kuvattavan elämän laajuinen potentiaalisesti ainakin.
Kurssilla on kiva, kun on monenlaisia näkökulmia piirtämiseen ja maalaamiseen, mutta ikävä, että yhdistävänä piirteenä on juuri tuo lättänin puoli: viiva ja muodot eikä se ilmiö ja henki, jota maalataan, ei aiheen ja maalaamisen kiehtovuus, kuten kuuluisi olla vaan jokin palikkataso, joka ei vie minnekään ja joka siis hidastaa kunkin maalaustaidon kehityksen siinä, missä kiehtovat aiheet ja tenhoavat näkemykset veisivät vauhdilla eteenpäin paljon taitavammaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti