Sunnuntaina 11. lokakuuta 2015 - Uudelleen aloittamisesta

Piirustusta pitkästä aikaa, ensi kertaa moneen vuoteen. Kyllä vesiväri tuntuu paljon helpommalta välineeltä tais itten pitäsi olla pehmeämpi kynä, jolla on helpompi värittää pintoja nätisti ja saada selvästi eri sävyjä ihan vaaleasta mustaan.

No, nyt on ainakin tullut muutamana päivänä maalattua muutama kuva ja pari päivää on jäänyt välistä, että silleen on kyllä paremmin maalausharrastus sujunut, kun puolitoista vuotta oli taukoa. Sopisikohan muillekin jumiutuneille, että ottaisi tavoitteekseen maalata muutaman yritelmän päivässä tai mikä tahti nyt itselle oman kiinnostuksen ja virkeyden ym mukaan olisi se luontevin määrä (minulle ehkä useampikin), niin ehkä se sujuisi paremmin kuin harva harkittu yritelmä. Ja kanssa se, että jos jokin väline ei suju, vaikka kiehtoisi, ja toinen sujuu, niin enimmäkseen maalaisi sillä sujuvalla välineelle ja vain lisäksi muilla tavoin. Kun maalaamista olen ajatellut, esim. etsinyt kauniita näkymiä, mutta on tuntunut, että pitäisi oman maalausharrastuksen lisänä olla sellaisen eikä yksinään ilman maalaustaidon kehittymistä.

Luulen, että jos päivät ovat erilaiset ja joskus sujuu maalaaminen ja joskus ei, niin se on osin oppimiskysymys, vähän niin kuin kroppakoordinaatio, tunne-elämän tasapaino ja sosiaalinen itsenäisyys sekä oman näkemyksen seuraaminen vaikka on kurssilla tms. Siinä kai auttaa valita kulloisiakin tärppejä siinä, mikä sujuu, ja rakentaa kunkin lähestymistavan vahvuuksien varaan niitä asioita, joita ajatteli kunnon maalarin ammattitaidossaan osaavan, esim. ymmärtävän taiteen kuluttajien näkökulmia, osaavan rakentaa huonohkosta päivästä ihan hyvän, oppia taitavammaksi tavalliselta nuoren aikuisen taitotasolta lähtien yms seuran huonojen puolien kääntämistä myyvyyden oppimiseksi ja sanomaksi tai maalaustaidon opettamisen taidoksi, valokuvaamisen tärkeydeksi, terveiden elämäntapojen tärkeydeksi, virikkeiden hakemisen tärkeydeksi yms.
Aluksi ainakin minulla kuvien taso ei ollut se, mihin olin tottunut, vaan tuli tökeröitä suttuisia epäonnistuneita kuvia, joissa kylläkohdittain oli jotakin hyvää henkeä tai onnistunut osa. Ja tartti kanssa aloittaa jostakin, mikä vain sujui, vähän niin kuin koululaisen piirustusaiheet että mitäs tästä tuolista näkyy, ja niin ei ollut kaikkia niitä hyviä puolia, joita olin opetellut tässä tauon aikana aiheilat hakemaan. Mutta tarvii jotakin rutiinia, arkea maalaamisen tueksi eikä niin, että parin vuoden jumissa olon jälkeen tosta noin vain osaisi maalata taivaan pilvineen tai mitä ikinä. Eli aluks vaikka tikku-ukkoja mutta kivoja ja sitten jotakin väriä ja kohta jotakin aihetta väreineen mutta pienenä kuvana, luulisin, ja silleen vähitellen veteen.
Oppikirjoista saa maalaamisen langan päästä kiinni, kun katsoo kuvia. Olen pitänyt ainakin J.M.Parrmon in Vesivärimaalauksen kirja sta. Ihmisiä oppii maalaamaan Angela Gair in oppikirjasta. Öljyvärimaalauksen oppikirjoista en ole huomannut oppivani mitään, mutta piirtämisen ja vesivärimaalauksen kirjat ovat olleet hyviä.

Ihmettelin tuota, miksen saa koskaan taustoja tehtyä ja niin tein tavallisen laveerauksen ja heijastuksen ikkunasta ja vaikkei kuva niin hieno sinällään ole, niin kyllä laveeraus tekee sen paljon viimeistellymmän näköiseksi.

Katsoin tässä joku päivä jostakin tuon Parramonin kirjan kuvasta, että taivasta maalatessa on pilviin maalattu harmaa ulotettava myös taivaan sineen, niin tulee luonnollisemman näköinen taivas, mutten ole kokeillut, mutta niin se näyttäisi menevän.

Toka yritys laveerauksesta, mutten osannut tuota liekkiä, kokeilinpahan vain. Kovin jouluinen aihe väärään aikaan vuodesta.

Noi kun sais yhdistettyä: tarkkaan kuvaan värit ja tausta, mutta usein ovat varjostukset jääneet pois niin että on siinä oppimista.

En teidä, onko tämä vallan tyhmä idea, mutta jos joku on jumissa mutta haluaisi kovasti maalata, niin mitä jos tekisi värillisistä paloista mosaiikkia ja maalaisia ihan pieniä värillisiä kuvia siihen koristeiksi. Sopisiko sellainen esim. eteiseen? En sitten tiedä, onko eteisessä hyvä pitää jumiutumiseen liittyvää kuvaa, kun siitä aina kuljetaan ja nähdään kuva juuri liikkeelle lähtiessä tai kotiin tullessa.
Seuraavaks ois ollut aiheet ja maalausmenetelmät niin kuin lapsena piirustusta harrastaessa. Ja sen jälkeen niin kuin aikuisena mutta aloittelijamaisempana, ja silloin jo ois ollu nykyset tutut mietteet maalaamisesta nostamassa laatua paremmaks, aiheita, painotuksia yms ja maalausharrastus taas ois vähitellen kehittynyt haaveiden auttamana muttei yleensä ihan niin onnistuneena kuin haaveet.

Voiko olla, että haaveissa on tunnemielikuva tärkeä ja maalaamisessa taas konkreettiset aistimukset kiehtovasta läsnä olevasta näkymästä tai mallina olevasta henkilöstä tai eläimestä. Eli tavoitteita miettiessä on sumeammin hahmottava ja siksi sitä ei voi käyttää mallina maalaustapaan tai maalaamisen aloittamiseen, ei edes näkymän katseluun vaan vain sen tunnepainotuksiin(voiko?9 ja näyttävyyyteen.