Tiistaina 13. lokakuuta 2015

Pianistin kuva Itä-Savosta. Ei niin näköinen, mutta tauko tuntui, joten toivoa kasvokuvien maalaamisen oppimisesta on.

Angela Gair in oppikirja ihmisten maalaamisesta on hyvä, mutten ole sitä aikoihin katsonut.

* * *
14. lokakuuta 2015
Tänään kokeilin puuväreillä karhealle luonnoslehtiölle, mutta tuli niin himmeää, ettei osaa kuvista näkynyt ollenkaan. On tuossakin minulla opettelemista!

Tämäkään ei näy paljoakaan, vaikka oli niitä näkyvimpiä, villakoiran kuva siis.

* * *
Torstaina 15. lokakuuta 2015
Tarttis noilla puuväreillä oppia vahvempi jälki. Tuli kanssa muistumia kouluajoilta, kun oikeastaan silloin viimeksi piirsin puuväreillä, ainakaan paljoa. Jotenkin kömpelömpiä aiheenvalinnat ja arempi jälki.
Tänään en ole paljoa maalannut, vähän vain kokeillut vesiväreillä.

* * *
16. lokakuuta 2015
Kokeilin maalaustelineen käyttöä ja kuvasta tuli ihan erilainen. En osannut tukea kättäni paperiin ja lehtiö oli liian alhaalla, ehkä pitäisi maalata istualtaan. Jotakin maalausmaista kuvaani kuitekin tuli, mutta miksi, siksikö, että ajattelin,e ttä näinkö ne maalaavat tauluja jotkut.

* * *
La 17.10.2015
Jumiutumisen mahdollisista syistä
Oli hyllyssä öljyvärejä, joita olin käyttänyt, hajua en ole huomannut ja olen tuulettanut paljon muusta syystä, mutta voikohan olla, että öljyvärin haju lievänäkään, huomaamattomanakaan, tai hajuttoman ohentimen pullon haju, huomaamattomana, voi jotenkin hidastaa tai saattaa eri urille maalaamista? Öljyvärin hajun on kai tarkoitus opettaa maalaamista tai maalauksista.
Öljyväri, jos se on suttuinen joko halpuuttaa tais iksi, ettei osaa, niin voi kai laittaa jumiin monen akvarellimaalaustaitoisenkin maalaamisen, joten esikuvat, jos he öljyväreihin aikoivat vaihtaa, eivät ehkä ole kovin aikaansaavia.
Näin kanssa tässä joka päivä vanhan romaaninaisen ulkona ja jäin miettimään, että jumiuttaakohan romaanivaikute, kun romaani tekee työmäisemmin ja eri kulttuuriperinnön pohjalta, mm eri ilmaston perustuen, niin tekemisten henki on erilainen kuin suomalaisella: suyomalainen puhti ja inspiraatio vipeltävään tapaan puuttuu ja tilalla on joatkin vehreyteen liittyvää tai kulttuurin taideorientoituneisuuteen liittyvää, mitä ei kumpaakaan täällä tapaa ollenkaan. Täällä taiteen kysyntäkin olisi erilainen, suomalaisen elämän peruskysymyksiin liittyvää, suomalaisen henkistä eikä taiteen näyttävyyteen ja esittävyyteen ym taidekoulutuksen tms kriteereihin pohjautuvaa. Kanssa, jos romaani on luonnon, eläinten, mökkeilyn, maatalouden ja matkustelun kanssa tekemisissä, niin on sitä oleskelevaisesti ja epäliikunnallisesti, jotenkin lötkösti, mikä ei tuo hyvää oloa Suomen ilmastossa. Ehkä romaani on taitavimmillaan ylen lihavana, kun hänellä silloin on lämmin täälläkin, mutta eihän se ole elämäntapana hyvä malli. En nyt kummmemmin ole ottanut mallia romaaneista, mutta tässäkin kerrostalossa asuu muutama, niin että tulee kumminkin varmaankin taiteeseen liittyen otettua jonkin verran mallia, kun vaikuttavat paljon taitavammilta ja ovat jo vanhoja muymmoja ja yksi mies ajaa Picasso-merkkistä punaista autoa.

* * *
Ma 19. lokakuuta 2015
Voiko olla, että jos joskus maalaa niin, että jokin puoli onnistuu hyvin ja tekisi mieli sellasita harjoitella, niin jos siitä lähtee haaveilemaan, että tota kun kehitän ja tota, niin lähtökohta ei olekaan se, miten tavallisesti maalaa vaan tuo yksi yksittäinen hyvä puoli jossakin kuvassa, ja niin ei sitten siltä pohjalta synny mitään, jollei jotenkin saa nostettua ensin atvallisen maalaamisensa tasoa tuon lähtökohdan tasolle, ja se taas voi olla eri juttu kuin yksittäiset sellaiset onnistumiset. Ja jos sitten taukoa tulee, niin tuo perusta jää yhä kauemmas, kun minulla ainakin taukoa iheuttaa sen, että osa kuvista on tökeröitä ja ihan vain epäonnistuneita möykkyjä, läiskiä, viivaruttuja tai mitä lie mikä ei kuvaksi kelpaa. Ja niin jos haaveet ovat korkealla ja vielä tuntee itsensä sen tasoiseksi, niin nuo tökeröt epäonnituneet kuvat eivät kelpaa edes tavalliseksi harrastukseksi, jolla kumminkin olisi sekalaiset kohokohtansakin ihan ok onnistuneissa kuvissa. Eli jos haaveilee, niin olisi jaettava harrastuksensa kahteen osaan: miten nykyisin maalailen ja mistä kaikesta haaveilen ja mitä olen saanut selville, että miten ne asiat voisi oppia.