tiistai 27. elokuuta 2013

Tiistaina 27. elokuuta 2013

Tavallaanhan maalaaminen ja mikä tahansa taitoa vaativa harrastus tai tekeminen vaatii virittäytymistä, mutta sitten jos yrittää uurastamalla niin henkikin katoaa. Eli tarvitsisi uhrata aikaa elelemiseen sillä tavalla kuin mistä maalaaminen saa voimansa ja henkensä, henkevyytensä, eikä siis itse maalaamiseen keskittymiseen.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Sunnuntaina 25. elokuuta 2013

Koetin maalata aprikoosinvärisen keskikokoisen villakoirani, vaan ei siitä tullut mitään, ihan söhryjä, epämääräisiä vain. Tuota ihmetellessäni tajusin, että olin yrittänyt maalata sitä kuin japaninpystykorvaani ja kun sen turkki on trimmattu ja rodun tyyli kovin sivistynyt, niin eihän siinä ollut henkeä siinä, miten pystykorvassa. Japaninpystykorvani pitää maalata uskollisesti ja herkästi ja villakoira taas äkkiä katsoen ja jostakin teemasta innostuen: tämä rytmi, liike, idea, tunnelma, henki,... vähän kuin poimisi teeman mutta keksisi hiukan omiaan sen suunnalta.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Keskiviikkona 21. elokuuta 2013

Maalasin eilen kukka-amppelia. Tein taustan illalla jälkikäteen hetkenä, jolloin tuumin, että ehkä kuva oli sittenkin ok.

Heräsin tänään aikaisin ja maalasin kapellimestarin kuvan, tuli ilmeikkäämpi kuin aiemmat ihmisenkuvat, mutta jotenkin keskeneräisen näköinen, kun ihan vain kokeeksi maalasin, ja ei ihan näköinen. Maalaamiseen tulleissa virheissä oli jotakin kapellimestarimaista "musiikkiin" uppoamista, kun mittasuhteet eivät menneet ihan oikein. Täytyisikö löytää jokaisen maaalattavan oma maalaustaito hänen taitojensa kirjosta, ei siis se todellinen maalaustaito vaan se, miten itse osaisi noista aineksista maalaustaidon rakentaa?