perjantai 25. marraskuuta 2011

Perjantaina 25.11.2011

Maalaamisessa niin kuin muissakin tekemisissä joskus, käy helposti niin että uppoaa tekniseen puoleen senmoppiakseen ja samalla kadottaa näkyvistään muun, sen mitä ja miksi halusi maalata. Piirustustaito ei ole vain taitoa jäljentää kuva paperille vaan sen tulisi olla vain lisätaito, jolla kommunikoida elämän kiehtovuuksista. Piirustus tarvitsee tuekseen elämänviisautta, elämänmakuisuutta, hyvää meininkiä,mjoka sopii malliksi muille, sillä muuten piirustus jää lättänäksi, ideaa vaille.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Lauantaina 19.11.2011

Kokeilin öljyvärimaalausta. Eka yritys meni ihan mönkään, kun sivellin oli liian paksu ja vain suttasi tasaista jälkeä ja vaalennettu vihreä ei sointunut yhteen tummemman vihreän kanssa. Kuvasta tuli suttuinen möhkäle, josta ei näe mitä siinä on yritetty piirtää, mutta ainakaan ei ole sanottavammin onnistuttu. Mutta yrittämisestä jäi mukava mieli, kun ajattelin koettaa piirtää hyvällä hengellä, mutta eihän siitä mitään tullut, kun joka kohta vaati monta siveltimenvetoa ja niin jälki suttaantui ennen kuin sain mitään aikaiseksi.
Niinpä yritin uudelleen tavallisen vesivärimaalauksen tapaan ja otin koirat malleiksi. Nyt tuli ihan kivaa jälkeä, mutta hyvin samanlaista kuin vesiväreillä, mikä on sikäli kiva, että selvästi vesivärimaalauksen tietä voi tutustua hiukan öljyvärimaalaukseenkin. Luulen, että jos ottaisin muuhun piirtämiseen mallia siitä, miten piirrän pystykorvaani hahmo hahmolta jotenkin myötäelävään tapaan, niin voisi piirtäminen sujua helpommin ja tulisi kivempaa jälkeä. Mutta onhan toki monta muutakin asiaa, jotka haluaisin oppia.
Maalauspohjan pohjustus epäonnistui ja pohja oli kuin ritilä. Jostain luin, että pitäisi laittaa liimaa ensin, mutta mitä liimaa ja mihin tapaan, onkohan sillä väliä ja löytyykö liimoja tavallisista kaupoista?

maanantai 14. marraskuuta 2011

Maanantaina 14.11.2011


Mitä enemmän piirrän ja mietin piirtämistä, sitä enemmän minusta alkaa vaikuttaa siltä, ettei ideana ole jäljentää joitakin muotoja paperille vaan kertoa katsomisen kokemuksesta ja siitä, millaisiin ilmiöihin saan kontaktin katsomalla, kertoa noiden ilmiöiden merkityksellisyydestä ja kokemuksellisesta rikkaudesta. Eli piirtäessäni ei saisi ohjenuorana olla mittatikku vaan kokemus, tunne, henkilökohtainen hahmotustapani ja sen olennaisuudet juuri, merkityksellisyyden kokemus niin aistitasolla kuin siinä, mitkä ilmiöt ovat tärkeitä maailmassa. Eli ei valmiiden muotojen kieltä vaan se taso, jolla koen muodot ja ilmiöt kiehtovina, mielentilojen, tunteiden ja aistimusten taso ohjenuorana.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Tiistaina 1.11.2011

Maalauksen oppikirjoja olen vuosien kuluessa hankkinut useampia enkä useimmista saa mitään irti, mutta joukossa on kaksi aivan upeaa oppikirjaa: Angela Gair: Miten piirrän ja maalaan IHMISIÄ, ja J. M. Parramon: Vesivärimaalauksen kirja. Hyvä oppikirja antaa kiehtovia tavoitteita ja näyttää tietä niihin!