Perjantaina 23. maaliskuuta 2012

Maalauksen harrastajat ovat aina näyttäneet silmissäni erityisen sivistyneiltä jotenkin siten kuin koulun ihanne on. Objektiivinen ajattelu kuvaa maiseman rakenteet, ei muuta. Maalauksen harrastaja on siis automaattisesti tehnyt kaiken ajattelun kannalta tarvittavan. Lisäksi hän havaitsee tunnelmasävyt, ne antavat hänelle filosofisen näkökulman ilmiöihin ja niiden rooliin maailmassa. Kaiken tämän hän höystää elämänviisaudella. Voiko koulusivistys enää enempää pyytää?