keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Kiehtovuudesta versus urautuminen

Jokaisella tekemisellä on tapana jumiutua uriinsa, jos tekijä satsaa siihen koko ajan samalla tavalla ja hahmottaa sen ikään kuin aikataulutetusti. Uuden oppiminen edellyttää uusia näkökulmia, jotka ovat toimivampia kuin nuo vanhat - eli se edellyttää uusia tekemisiä ja aikatauluista irti päästämisestä: Kasvan johonkin muuhun ja jätän silloin vanhan, mutta koska vanha edelleen joltain puoleltaan kiehtoo, aloitan sen uudelleen jossakin toisessa muodossa, joka minua erityisesti motivoi: joka antaa uuden alun, inspiraation tekemiseen, muilta elämänaloiltaq ja miksei tältäkin peräisin olevia oivalluksia ja laajemmin ja vahvemmin elämisen tuomaa syvällisyyttä, koskettavuutta ja helposti etenevää vapautuneisuutta (työlästyneisyyden sijaan).
Se, miten osaa maalata, on huomion määrästä ja laadusta kiinni ja se taas on kiinni siitä, ettei ole urautunut (ei edes käden tavoittelemien piirrettyjen muotojen osalta kuten aloittelija usein) ja että aihe sinällään kiehtoo aidosti sen sijaan että se olisi vain joka aihe, jota piirtää. Muodot, värit, tunnelma, henki, persoona, kokemuksellisuus, tunne, näkemys, jne. voivat toki kiehtoa, o9lla sitä kielt'ä, jolla ilmiöistä kerrotaan, mutta olennaista on, että todellisuus koskettaa: kuten sammal mökkipolulla paljaan jalan alla, kuten ruo'ot rantaan tullessa, lokin liito taivaalla jne. : jotakin mitä tekee mieli kuvata, jotakin mikä on tidellisuuden elämänmakuiselta ja onnistuneelta vaikuttavaa osaa juuri minulle. Ja se pitää kuvata toderllisuus lähtökohtana ja koskettavuus ohjenuorana aistimusten ja tunteiden kiellä eikä piirustuskoulun muotokielellä.
Joka kerran kun aloittaa uutta, on hetken verran kiehtoutunut: juuri näin, juuri tuo kiehtoo. Sitten sekunnin tai ehkä pidemmänkin ajan jälkeen alun kiehtovuus vaimenee urautuneisuuden alle, kun yrittää samalla tavalla lähestyen löytää saman kiehtovuuden, mutta silloin alun onnistuneisuuden, hetken synnyttämän mieliteon tilalla onkin vanha kaava, joka on työläs kuin palkkatyö yleensäkin. Koskettavuus on kiinni siinä, että ewlämä koskettaa itseä: joka hetki on ewlettävä uutena, joka kerran lähdettävä uusille kiehtoville poluille, saamaan sitä elintilaa, joka tekee elämästyä todellista, viisaasti elettyä, elämänmakuista, vahvaa ja kiehtovaa, joka avaa kokemaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti