Keskiviikkona 29. tammikuuta 2014

Viime aikoina en ole saanut maalatuksi. Tassa on viime viikon ainoa kuva ja tamanpaivainen suttuinen kuva.

Yritin asken kanssa lehtikuvasta maalata kaksi hevosta loimet ylla mutta alun jalkeen jalki meni suttuiseksi, mika on viime aikoina yleensakin ollut ongelmana, mutten oikein tieda syyta, kun tunteenomainen perspektiivi minulla on omassa elamankokemuksessani ihan tarkka ja olen yhta aikaa koko kapasiteetillani herkasti toimiva ja tunteiden mukaan meneva.
Aloitin oikeanpuoleisen hevosen paasta, maalasin kropan ja jalat, sitten toisen hevosen paan, kropan ja jalat seka ihmisen. Aina kun siirryin uuteen kohteeseen, jalki muuttui huolimattomammaksi - siksiko, etta vertasin omaan juuri maalaamaani kuvaan enka valokuvaan?

Onkohan tuossa se, etta yritin maalata tunteen perusteella enka kokemuksellisen mielikuvan, niin mielikuvasta sitten puuttui vaikka mita maalaamiseen tarvittavaa?
Vasemmanpuoleisella hevosella oli ruutuloimi enka viitsinyt maalata ruutuja, mutta ne vaikuttavat sen ilmeeseen. Loimen mustassa alaosassa oli edessa joitakin soljen tapaisia metallirinkuloita, mutta se kai loi suttumaisen vaikutelman, joka osaltaan pilasi loppukuvan.
Jos ja kun ihminen onkeskella kuvaa, on han tavallaan keskushenkilo, vaikka on vain tuonut hevoset kuvaan ja nauttii hevosen pususta. Hanet olisi siis pitanyt maalata ensin, kuvan tasapaino ja yleisvaikutelma vaativat sita. Ja joka kohta olisi pitanyt maalata ensi sijassa valokuvan perusteella ja vain vaikutelmaa hakien aiemmin maalattuun vertautuen.
Tossa kans onnistu aika hyvin toi vasemmanpuoleisen hevosen paa, kai siksi, etta olin tuon piirron ilmeen ja paan yleisvaikutelman vuoksi miettinyt etukateen niiden maalaamista.