28.12.2014 jumissa

Maalaamiseni on ollut jumissa toukokuun alkupuolelta lähtien siis yli puoli vuotta. Maalaamista ajatellessani tulee mieleen jonkun muun näkökulma maalaamiseen, jonkinlainen aika kliseemäinen aikaansaamaton, ja siihen kaatuu koko maalaaminen ja pitkälti myös maalaamisen tyyppinen tenhoava katseleminen. Tuo on minua ihmetyttänyt, mutta onkohan niin, että maalaamista ajatellessani jotenkin nykyisin tulen tehneeksi viitteen maalaamisen oppikirjoihin, maalauskurssilla olleisiisn muihin, maalaaviin vanhuksiin (tutustuin toukokuussa yhteen) yms ja niin tulee tyyli, joka ei ollut oman katsomiseni viehätys, mikä ajoi minut maalaamisen opetteluun, eikä ole elämänviisauden, taidon, yms tenhoavuus, mikä minua usein kiehtoo ja myös motivoi maalaamaan, vaan on jotakin taidenäyttelyihin ja taidemaalauksen, kuvataiteen tms ammattilaisten tavallisten ihmisten kanssa käymien keskusteluiden tyyppistä: huoataan hetki, katsellaan jotakin ja nautitaan tunnelmasta, ja jos tavallinen ihminen siitä jatkaisi, niin ottaisi hetken omaa aikaa, olisi leppoisa tunnelma, katselisi ja miettisi elämää, luonnon tenhoa yms. - ja niin maalausaiheen vaikutteena ei tulekaan entinen oppisinpa maalaamaan ja tuo kuva olisi kiva, vaan jotain pelkkää oleskelua, jossa ei ole katselua eikä elämänviisautta ja taitoa vaan pikemminkin lukemisen tapaista vastaanottavaisuutta muiden taiteelle ja ymmällään oloa siitä, mitä itse tekisi. Maalaamisessa pitäisi olla aihe, tenhoavuus katselemisessa ajavana tekijänä eikä mallin ottaminen muista.