Muutin vajaa vuosi sitten Savonlinnasta Espooseen. Maaliskuussa villakoirani kuoli ja jäin yksin. Täällä elämäntahti on nopeampi ja ero johtuu ainakin osin Savonlinnan taideduuntautumusesta. Jos haluaa piirtää tai maalata vaikka ikkunasta näkyvän puun, niin kun puulle varaa vähän omaa aikaa, niin näjee, mihin tunnelmaan se kasvaa, on aina läsnä, ja sellaisen ajankäytön savonlinnalaisuus huolehtii mutta espoolaisuus ei. Mutta sen lisäksi, siis tuon hiteen perspektiivkn lusäksi tarttis llla elämässä mukana, hetkessä kiinni, jotta tavoittaa aistivoimaisuutta reaktiividuutta, sitä mitä varten eletään, ja ne tarttis molemmat olla mukana sekä hyvin sujuva arki ja hyvä ymmärrys, niin taiteessa kukn elämässäkin, ja sen kai pääkaupu kisrutulaisuus paremmin ymmärtää ja ottaa arjessa huomioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti